Bible journaling voi olla portti seurakunnan toimintaan

 

Kuva: Nina Klemmt

Luovat menetelmät seurakuntatyössä avaavat ovia itsensä ja Jumalan tuntemiseen. Matkaa ei tehdä jaloin vaan sydämen askelin, yhdessä ja yksin, Raamatun viitoittamalla tiellä.

Raamatun sanan äärelle pysähtyminen voi nostaa esiin monta kysymystä ja oivallusta. Toisaalta se voi nostaa esille myös kipuja, hämmennystä tai pelkoja. Raamatun sanan äärelle pysähtyvät aivan erityisellä tavalla Nina Klemmtin ohjauksessa monenlaiset ja monen ikäiset ihmiset. He kokoontuvat Bible journaling- tai Bible scrap-ryhmiin, tekemään sanaa näkyväksi värein ja koristeluin, jokainen omalla tyylillään. Salatulla tavalla Jumala puhuttelee ja vaikuttaa silloin oman sanansa kautta. Nina Klemmt on Helsingin Kallion seurakunnan diakoni. Näissä ryhmissä hän toimii ikään kuin matkaoppaana. Mutta matkaa ei tehdä jaloin vaan sydämen askelin, Raamatun viitoittamalla tiellä.
Jo varhaiseen kristilliseen perinteeseen on kuulunut ja kuuluu Divina Lectio, rukoileva Raamatun lukeminen. Siinä viivytään Raamatun tekstin äärellä kuunnellen, mitä Jumala haluaa sen kautta meille puhua.
– Bible journaling on ehkä tämän tavan modernisointia, tai pikakelausta – monenlaisilla mausteilla, Nina pohtii. Hengellisestä elämästä löytyy syvyyttä Raamattua tutkimalla ja märehtimällä. Raamattu on rikas ja rakas, täynnä rohkaisevia jakeita ja kertomuksia joihin voi syventyä. Siellä on myös monta kohtaa ja kohtaloa joihin voimme samaistua tai joiden kanssa voimme kamppailla.

Ei yhtä oikeaa tapaa tehdä

Bible journaling, jonka voisi suomentaa esimerkiksi Raamattumuistikirjailu, on työskentelytapa, jossa valittu Raamatun teksti kirjoitetaan muistikirjaan, paperiin tai vaikkapa taulupohjaan. Tekstiä koristellaan, väritetään ja kuvitetaan, samalla sen sanomaa mietiskellen. Tärkeintä ei kuitenkaan ole lopputulos vaan matkan tekeminen. Jotkut harrastajat värittävät ja koristelevat suoraan tätä tarkoitusta varten hankitun Raamatun sivuja. Nina itse ei halua tehdä mitään suoraan Raamatun sivuille. Hän käyttää mieluummin päiväkirjaa, vihkoa tai leikekirjaa.
– Olen aika korkeakirkollinen ja haluan jättää Raamattuni rauhaan, Nina perustelee. Näin tekee myös suurin osa ryhmäläisistäni.  Se jota Raamatun kursiivien värittäminen tai Raamatun merkkaaminen väreillä kiinnostaa, saa tekemästään varmasti myös paljon iloa. Ei ole olemassa mitään oikeaa tapaa toimia. Itse olen kuitenkin halunnut pitää nämä asiat erillään. Tämä liittyy tapaan kasvattaa seurakuntalaisia pyhyyteen ja sakramentaalisuuteen. Raamattu on toisaalta tavallinen sidottu kirja, mutta se on niin paljon muutakin, hengellisesti, että olen antanut sen olla rauhassa tältä osin.
Nina kertoo, että Bible journalingissa häntä kiehtoo Raamatun sanan konkretisointi näkyväksi.
– Kirjoittaminen, värittäminen, lehdistä leikkaaminen, olivatpa leikattavat asiat sanoja tai kuvia, voivat antaa hyvin elävän näkökulman Raamatun jakeeseen tai kertomukseen jota pohdin. Harrastan tätä työssä, mutta myös itsekseni ja ystävien kanssa. Siitä on tullut tapa kokea ja elää läpi asioita.

Ohjaaja evästää matkaan ja tukee tarvittaessa

Ninalla on takanaan monipuoliset opinnot. Vaikka hän työskenteleekin nyt diakonin virassa, kuten on tehnyt jo 20 vuotta, hänellä on pätevyys myös lastenohjaajaksi ja lastenhoitajaksi. Lisäksi suoritettuna on kirjoittamisen ohjaajan koulutus, hengellisen ohjauksen opintoja sekä Ignatiaanisen arkiretriitin ohjaajan opinnot. Näissä ammattitaitoa syventävissä opinnoissa sivuttiin Bible Journalia. Ninalla itsellään oli valmiiksi kokemusta samankaltaisen art journalingin harrastamisesta. Kaikesta oppimastaan Nina kehitti omaan seurakuntatyöhönsä sopivan mallin.
– Seurakunnassamme on säännöllisesti Scrab book-leikekirjakursseja, hengellisen kirjoittamisen kursseja ja myös Bible journal-kursseja. Käytän menetelmää kaikissa. Ryhmässä pääpaino on tilan ja välineiden tarjoaminen, jokainen tekee itse hengellistä ja henkistä matkaa itsensä kanssa ja valitsee itse omat tärkeät sanansa ja kuvansa. On kuitenkin hyvä olla tarvittaessa apuna ja virikkeiden herättäjänä tarvittaessa. Työskentelemme retriitinomaisissa olosuhteissa. Puhuminen ei ole kiellettyä, mutta toivomme että ihmiset rauhoittuvat tekemään ja antavat toisillekin tekemisen rauhan.
Nina arvioi, että toimivin ryhmäkoko tämän kaltaisessa toiminnassa on 4-10 henkilöä. Ryhmän tapaaminen alkaa useimmiten 5-10 minuutin näkökulman avaamisella eli virikepuheella, jonka jälkeen kukin keskittyy työhön. Vaikka menetelmää voi periaatteessa käyttää kuka tahansa kiinnostunut, ammatillisella ohjauksella on tärkeä paikkansa. Ammattiohjaaja on käytettävissä, jos jollekin osallistujalle syntyy toiminnan kautta hengellinen ilo, ahdistus, kysymys tai oivallus. Niitä voi jakaa koko ryhmälle tai ohjaajalle. Ohjauksessa prosessi on rikkaampaa, koska koko ryhmä tukee omaa tekemistä ja matkaa. Ryhmässä tulee näkyväksi toisille ja saa hengellisiä matkakumppaneita.
– Kun näitä menetelmiä käytetään seurakunnassa, osaava ohjaus on siinäkin mielessä positiivinen asia, että näiden ryhmien ja ohjaajan kautta ihminen voi löytää tiensä muuhunkin seurakunnan toimintaan, jos kosketusta ei aikaisemmin ole. Porttiteoria siis toimii, Nina iloitsee.

 
Kalenterivuosi 2023 – Lähdemedia