Avioerohakemus oli jo hansikaslokerossa 

 
nainen ja mies vääntävät leikillisesti kättä

Joanna ja Pauli Linna palaavat Lapualle loppukesän avioparitapahtumaan joka vuosi, jos se vain suinkin on mahdollista. Kolmen vuoden takainen kurssi oli heille käännekohta. 

– Olin ajatellut, että kun minä tästä tervehdyn, niin lähden. 

Näin Joanna Linna, 46, kuvaa aikaa kolme vuotta sitten, jolloin hän oli toipumassa harvinaislaatuisesta syövästä. Pauli Linna, 64, oli Joannan sairastaessa vetäytynyt töihinsä ja jättänyt vaimon yksin sairauden ja siitä seuranneiden taloudellisten vaikeuksien keskelle. Joanna koki tilanteen voimakkaana hylkäämisenä.  

TV7 neliöb.16.-30.9.MJa

Pauli oli töissä, kun Joanna kävi syöpähoitojen kontrollikäynneillä. Voimanostoa harrastavan Joannan mukaan tulivat treenikaverit.  

Joanna oli jo muuttanut pois kotoa ja avioerohakemus oli tekeillä, kun Linnat vielä tulivat Lapualle Lempeä lakeudella -kurssille. Eropaperit olivat auton hansikaslokerossa. 

Puhumisen vaikeus

Kurssilla Pauli joutui omien sanojensa mukaan pakon eteen.  

– Puhuminen. Se on minulle vaikeaa. Ryhmässä oli pakko puhua, kun oli oma vuoro,  Pauli muistelee.   

Kävi ilmi, että Pauli ei ollut tarkoittanut aiheuttaa Joannalle hylätyksi tulemisen tunnetta sairauden keskellä. Paulin isä oli kuollut syöpään pojan ollessa 14-vuotias ja seuraavina vuosina lähisuvusta oli kuollut kolme muuta ihmistä. Pauli oli kantanut arkkua monta kertaa jo ennen kuin oli edes täysi-ikäinen. Joannan sairastuttua Pauli pakeni, kun ei kyennyt auttamaan. Hän ei kestänyt tilannetta. 

Joannan tunteita helpotti, että hän kuuli, ettei Pauli ollut tarkoittanut hylätä häntä. Lopulta ryhmässä oli hyvä olla ja puhetta jatkettiin.  

– Sieltä löytyi ajatus siitä, että tahdon rakastaa edelleen, kuvaavat Joanna ja Pauli Linna.
Rakastuin leirillä tuohon mieheen uudelleen, jatkaa Joanna.   

Leirin jälkeen eropaperit revittiin ja lopulta poltettiin. 

Isän suunnitelma 

Joanna ja Pauli tapasivat voimanostokisojen katsomossa vuonna 1995. Kahden kunnianhimoisesti harjoittelevan urheilijan perheeseen syntyi poika, joka kasvaessaan myös kokeili voimanostoa.  

nainen ja mies halaavat
”Se oli oikein tärkeä kokemus”, Pauli Linna kuvaa parin ensimmäistä Lapuan leiriä. Joanna ja Pauli Linna.

Vuosien varrella vanhempien keskinäinen puhe meni usein syyttelyksi, jossa Pauli ei osannut ilmaista itseään mitenkään. Hän saattoi paiskoa lautasia seinään itseään purkaakseen, mikä aiheutti Joannassa turvattomuuden tunteita.  

Sitten heidän aikuistuva poikansa alkoi käydä helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa, Joanna kiinnostui asiasta ja tuli uskoon. Syöpä diagnosoitiin puoli vuotta myöhemmin. Joanna pitää koko tapahtumaketjua Jumalan tarkkana suunnitelmana, jossa riitti täpäriä käänteitä.  

– Ei ole tosiaan kyse mistään menestysteologiasta. En saanut uskoon tullessani Mersua pihaan, vaan syövän. Rukouskokouksessa sain lohdukseni myös sanan, että paranen, Joanna sanoo. 

Sairastaminen johti hierojana työskennelleen Joannan tulojen menetykseen. Pietarsaaren helluntaiseurakunnassa oli vähän aiemmin käynyt puhumassa Parempi avioliitto ry:n vapaaehtoinen pari, joka kertoi kursseista. Kun Joanna ja Pauli tapasivat sosiaalityöntekijän, puheeksi tuli myös avioliiton tila. Pariskunnalla oli vielä tahtoa pitää kiinni avioliittolupauksesta, mutta rahaa kurssille osallistumiseen ei ollut. Yllättäen sosiaalitoimi lupasi maksaa avioliittoleiristä osuuden, joka yhdistyksen avustuksen jälkeen jäi maksettavaksi. 

– Sosiaalitoimi osallistui meidän avioliiton pelastamiseen, sanoo Pauli Linna vähän hymyillen.  

 Aikalisän jälkeen on helpompi puhua 

Ensimmäisen leirin jälkeen Pauli ymmärsi, miten tärkeää Joannalle oli, että hän oli mukana tukena kontrollikäynneillä. Nyt hän on, ainakin useimmiten, ollut paikalla.  

Syksyn 2020 leirin jälkeen myös Pauli teki uskonratkaisun, tarkalleen 13.9.2020.

– Kertaakaan en ole katunut. Olin jo aiemmin käynyt Saalemilla tilaisuuksissa Joannan kanssa, mutta oman ratkaisuni tein silloin.  

Tänä vuonna Linnat olivat Lapualla oppimassa lisää työkaluja asioiden käsittelyyn. He kiittävät vertaisryhmiä ja niiden vetäjiä. 

Pauli osaa sanoa tarvitsevansa muutaman minuutin aikaa miettiä, kun pitäisi puhua asioista, joita on vaikea ilmaista. Joanna puolestaan ei enää pyri ärsyttämään miestään äärirajoille tiukkaamalla asioita.   

– Eniten muistuttelen itseäni siitä, että pyrin ymmärtämään toista ja kohtelemaan niin kuin toivoisin hänen kohtelevan minua, kuvaa Joanna.
Nyt on kaikki hyvin, mutta silti on hyvä päivittää yhdessä olemisen taitoja, summaa Pauli.  

 Kuvat: Essi Lehtinen

 
Parempi avioliitto ry artikkelibanneri