Hanna Koski-Vähälän luotsaama Costan koulu Aurinkorannikolla on kuin pieni tiivis perhe. Koulussa kasvetaan ja opitaan, mutta tärkeintä on se, että jokainen lapsi löytäisi oman kutsumuksensa.
Aurinko nousee Fuengirolan rannikolla ja valaisee kukkulan rinteessä sijaitsevan Costan kristillisen koulun terassin. Koulun johtava opettaja Hanna Koski-Vähälä astuu terassille kollegansa ja höyryävän teekupin kanssa. Koulupäivä alkaa, vaikka yhtään oppilasta ei ole vielä saapunut.
– Aloitamme jokaisen aamun rukouksella. Rukoilemme kouluun saapuvien lasten, heidän perheidensä ja alkavan koulupäivän puolesta. Ja kun lapset saapuvat, rukous jatkuu lasten omilla rukousaiheilla juuri sitä päivää koskien. Usein nämä rukoukset koskevat lapsille tärkeitä ihmisiä, lemmikkejä ja kaverisuhteita.
Costan koulu tarjoaa laadukasta, Suomen perusopetuksen mukaista opetusta, mutta vahvasti yksilöitynä. Koulua ei suoriteta, vaan koulua “eletään”. Fokus on niissä tehtävissä, jotka ovat lapsen kokonaisvaltaisen kehittymisen, kasvun ja oppimisen kannalta olennaisia.
– Jokaiselle lapselle tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma, jossa huomioidaan lapsen oppimistaidot, kyvyt, lahjat ja luonne. Pyrimme myös siihen, että jokainen lapsi saa oikea-aikaisen tuen. Kaikkea tekemistämme ohjaa lempeyden pedagogiikka, jossa olennaista on lasten kohtaaminen lempeydellä ja rakkaudella. Sekä opettajat että oppilaat pysähtyvät miettimään mitä puhutaan ja miten puhutaan, Koski-Vähälä kertoo.
Opetus tapahtuu koulussa 6-10 lapsen pienryhmissä. Tämä mahdollistaa sen, että opetuksessa voidaan panostaa siihen, mitä lapsi tarvitsee ja mikä lapselle on tärkeää.
– Olen vastuussa lapsen opetuksesta ja kasvatuksesta lapsen vanhemmille, mutta myös Jumalalle. Lapsi on paljon koulussa, ja se aika on äärettömän arvokasta. Siksi haluamme koulussa kysyä, mitä Jumala haluaa näille lapsille.
Koski-Vähälän mukaan pari vuotta toiminnassa ollut koulu on jo näyttänyt, mitä rakkaus saa aikaan. Se, kun lapsi tulee aidosti nähdyksi ja kuulluksi.
– Tällaista rakkausefektiä ei voi saada aikaan millään pedagogisilla keinoilla. On ollut upeaa kuulla lasten vanhemmilta tullut palaute. Se, miten ujosta ja arasta lapsesta on tullut rohkea toimija, kuinka yksinäinen lapsi on saanut ystäviä, ja kuinka oppimisvaikeudet ovat vain hävinneet, kun lasta on ohjattu rakkaudellisesti ja ymmärtäen.
Näystä ja kutsumuksesta konkretiaksi
Koski-Vähälä oli vain viisivuotias, kun hän piti naapurin lapsille koulua ja ilmoitti päättäväisesti omalle äidilleen, että hänestä tulee aikuisena opettaja.
– Olin ujo ja arka lapsi, mutta silti minusta lopulta kasvoi opettaja. Kun valmistuin, minulla oli vahva näky opettaa lähettien lapsia, ja päädyimme mieheni Arin ja lastemme kanssa
muutamaksi vuodeksi entisen jugoslavian alueelle juuri niihin tehtäviin. Lähetyskentällä alkoi viritä ajatus kristillisestä koulusta, ja kun palasimme takaisin Kokkolaan, liityin mukaan toimikuntaan, jonka kautta Kokkolaan lopulta syntyi kristillinen päiväkoti.
Näky kristillisestä koulusta ja sen konkretisoitumisesta antoi kuitenkin odotuttaa itseään. Kun Koski-Vähälöiden omat kaksi lasta aikuistuivat, pariskunta päätti ottaa vuorotteluvapaata ja lähteä Aurinkorannikolle tekemään vapaaehtoista lapsi-, nuoriso- ja perhetyötä Aurinkorannikon Kotikirkon pastoripariskunnan kutsumina.
– Tuon kolmen vuoden aikana, jotka toimimme lapsi-ja nuorisotyössä, aloimme saada eri puolilta Espanjaa ja Suomea viestejä, että tänne Aurinkorannikolle tarvittaisiin kristillinen koulu. Tuli olo että mitä ihmettä, tännekö se koulu tuleekin?! Kun sitten luin Raamattua, Jumala sanoi minulle todella selkeästi että “Hanna, ota julkiseksi hankkeeksi tämä koulu. Koulu, joka on kuin toinen koti lapsille. Ole mukana synnyttämässä jotain, mikä on uutta ja erilaista”.
Lukuisten viestien ja yhteydenottojen jälkeen Koski-Vähälä perusti idean ympärille rukousryhmän ja teki kouluhankkeesta julkisen. Ihmiset joilla oli sama visio löysivät toisena, ja mukaan alkoi ilmestyä niin sanottuja “avainpelureita”. Käynnistymässä olevan hankkeen ympärille perustettiin asiantuntijatiimi, jonka luo Koski-Vähälä kutsuttiin esittelemään oma visionsa.
Tämä koulu ei ole tavallinen koulu, vaan taivaallinen koulu.
–Suomeen kristillisiä kouluja jo perustaneet tahot kertoivat tämän kaltaisten hankkeiden kompastuskivet; sen, mitä ei kannata tehdä ja mitä kannattaa tehdä. Lopuksi minulle esitettiin suora kysymys; olisinko valmis lähtemään luotsaamaan koulua jos yhdistys perustetaan? Ja minä vastasin kyllä, koska sydän paloi asialle voimakkaammin kuin millekään muulle. En ollut inhimillisesti ajatellen ollenkaan valmis perustamaan saati johtamaan koulua, mutta tiesin, että Jumala olisi kanssani. Tiesin, että halusin olla kuuliainen ja ymmärsin, että Jumalalla olisi varaa perustaa tämä koulu vaikka vain yhtä perhettä varten, Koski-Vähälä muistelee.
Kun koulu avasi ovensa pari vuotta takaperin, Hanna koki sen selkeäksi rukousvastaukseksi. Olihan asian puolesta rukoiltu jo useampi vuosikymmen. Hannan lisäksi koulua oli alussa luotasaamassa yksi opettaja ja oppilaina kaksi lasta. Viime vuonna lapsia oli parhaimmillaan kymmenen, tänä vuonna jo kolmetoista. Ensi syksylle kyselyitä on tullut jo kolmisenkymmentä, mutta koulun tulevaisuus on kysymysmerkki.
– Tarvitsisimme kipeästi lisää vapaaehtoisia opettajia, samoin kuin ihmisiä, jotka olisivat valmiita tukemaan koulun taustalla olevan yhdistyksen toimintaa taloudellisesti. Tarvisimme myös valtavan joukon esirukoilijoita! Oma rukoukseni on, että Jumala lähettäisi luoksemme samaa näkyä kantavia ihmisiä, joilla on vahva lähetysvisio ja vahva rakkaus lapsia kohtaan. Tämä koulu ei ole tavallinen koulu, vaan taivaallinen koulu.
Moni kysyy varmasti tässä kohtaa, miksi kristillinen koulu tarvii ihmisiä, joilla on vahva lähetysvisio? Koski-Vähälällä on vastaus valmiina myös tähän kysymykseen.
– Noin puolet koulussamme olevista lapsista tulee kristityistä kodeista. Toiselle puoliskolle lapsia meillä on etuoikeus jakaa sanomaa rakastavasta Jumalasta, jolla on valmis ja hyvä suunnitelma ihan jokaisen lapsen ja perheen kohdalle!
Kurkistus tulevaisuuteen
Unelmana Costan kristillisellä koululla on voida tarjota alakoulun lisäksi mahdollisuus myös kristillisen päiväkodin ja yläkoulun käymiseen.
– Kaikilla oppiasteilla perusajatus on se, että vaikka akateemiset taidot ovat tärkeitä, niin oppiminen ja kasvaminen on niin paljon muutakin! Se on sosiaalista, fyysistä, psyykkistä, hengellistä ja arjen taitoihin liittyvää kehittymistä. Ja vaikka koulun jatko on nyt vaakalaudalla, niin itse haluan uskoa Jumalan mahdollisuuksiin: Jumalalle tämä koko kuva on jo valmis, vaikka itse näen vain sen reunat. Siksi rukoilen päivittäin koulun johtokunnan kanssa, että Jumala antaisi kestävyyttä, ja kykyä säilyttää näkymme kirkkaana!
Koski-Vähälän lisäksi vision koulun tulevaisuudesta jakavat myös koulun lapset. Heidän mielikuvissaan koulu sijaitsee tulevaisuudessa Espanjalaisella Ranchilla, missä on eläimiä ja iso puutarha, ja missä lapset voivat valita opiskelukieleksi joko suomen, espanjan tai englannin. Ja vaikka koulu olisi kansainvälinen ja lapsia tulisi lisää, niin se säilyttäisi silti kodinomaisuutensa ja vahvan rakkauden ilmapiirin. Koulupäivä aloitettaisiin yhdessä herkullisella ja terveellisellä aamiaisella, Taivaan Isää kiittäen.
– Itse haluan sataprosenttisesti tukea myös lapsia heidän visioissaan. Siksi haluan haastaa kaikki tämän artikkelin lukijat mukaan rukoilemaan koulun puolesta! Voit myös miettiä, onko sinulla jotain, mitä osaat tehdä lasten kanssa? Ja jos on, niin ota rohkeasti yhteyttä! Aina voi antaa vähintäänkin omaa aikaansa ja rakkauttaan, ja olisimme kovin iloisia myös koulumummoista-ja vaareista!
