Ateenan ihme: Kreikkaan tulleiden pakolaisten keskellä tapahtuu nyt jotain aivan poikkeuksellista

 

Seurakunnat ja järjestöt toimivat Ateenassa pakolaisvirtojen solmukohdassa. Meneillään on historiallinen mahdollisuus tavoittaa ihmisiä Lähi-Idän maista. Kuva: Erwin Zareie.

Jumissa mutta onnellinen. Sellaisia ovat monet Ateenassa elävät persiaa puhuvat pakolaiset. Jumalalla näyttää olevan tekeillä jotain erityistä heidän parissaan, ja se on pantu merkille myös Suomessa. Mitä Jumala tekee Ateenassa?

Märkä läikkä persialaisella matolla kasvaa ja kasvaa. Saeedin yksivuotias pikkuveli pissaa väärään paikkaan. Kun äiti huomaa vahingon, poika saa tuntea virheen nahoissaan.

Saeed seuraa tapahtumaa suurilla silmillään ja melkein huutaa: ”Veli on pieni vasta, ei hän ymmärrä! Miksi rankaiset häntä?”

OM neliöb 29.3-11.4. MJa

Lapsuudenmuisto nousee Saeedin mieleen, kun hän kertoo tarinaansa puhelimessa kotoaan Ateenasta. Hän on saanut kaksi kielteistä turvapaikkapäätöstä, mutta on onnellisempi kuin koskaan. Hän opiskelee raamattukoulussa ja etsii Ateenan kymmenien tuhansien muslimipakolaisten joukosta niitä, joille Jumala tahtoisi hänen kertovan Jeesuksesta.

– Suunnittelen myös lautapelejä. Minusta ihmiset viettävät liian paljon aikaa puhelimella.

Nuoret miehet kokoontuvat usein Saeedin kodissa. He pelaavat, juttelevat ja lukevat Raamattua. Menneeseen katsoessaan Saeed näkee johdatusta sielläkin, missä muut näkevät vain pahuutta ja kärsimystä.

Talonpaloja tarjolla

Joka sadas ihminen maailmassa – 80 miljoonaa miestä, naista ja lasta – on paennut kodistaan väkivaltaa tai muuta kriisiä. Heistä 26 miljoonaa on päätynyt pakolaisiksi johonkin toiseen maahan. Yli puolet heistä on muslimeita.

Kylväjän lähetysjohtaja Taneli Skyttä on seurannut ihmetellen Jumalan toimia globaalin pakolaiskriisin keskellä. Taneli ja hänen vaimonsa Hanna Skyttä seuraavat erityisesti sitä, mitä tapahtuu persiaa puhuvien pakolaisten keskuudessa. Mutta vaikka kuinka haistelee heikkoja signaaleja, Jumala yllättää aina.

Taneli kertoo esimerkin: Kommunismin aikana Kansanlähetys salakuljetti rekoissa Raamattuja rautaesiripun taakse. Eräs Romaniaan vietävä lasti oli piilotettu rakennuselementtien sekaan. Kun Raamatut oli purettu kyydistä, oli vielä päästävä eroon talonpaloista. Kuljettajat ihmettelivät, mihin ne voisi tuupata, että pääsisi paluumatkalle.

Siunaukseksi kansoille

Vuonna 1989 ennen kuin suurista pakolaisvirroista oli aavistustakaan, Kreikassa lähetyspioneeri Costas Macris koki Jumalan puhuvan: ”Rakenna leirikeskus. Minä teen siitä siunauksen kansoille.” Macris ilmoitti Romaniaan, että hän ottaa taloelementit mielellään.

Jos kirjoitat Google Mapsiin hakusanat Porto Astro Kreikka, voit nähdä ihmeen. Vuorten ja meren väliin sadan kilometrin päähän Ateenasta luoteeseen on rakennettu koulutus- ja retriittikeskus Tähden satama. Suomalaisten raamattupiilosta rakennettiin yksi keskuksen monista rakennuksista. Siitä tuli asuintalo purjealuksen kapteenille. Vene vie evankeliumia pakolaisten kansoittamille Kreikan saarille.

Samaan aikaan kun Costas Macris näki näkyjä työn laajentamisesta Kreikassa, Hanna ja Taneli Skyttä tähyilivät Keski-Aasiaan. Skytät lähtivät lähetystyöhön persiankielisten pariin eivätkä aavistaneet, että he jonain päivänä jatkaisivat siitä, mihin Costas lopetti.

Iltakävelyllä Luumäellä

Hyvästeltyään Keski-Aasian Hanna ja Taneli olivat jouluna 2017 iltakävelyllä maailman turvallisimmassa paikassa kotimaisemissaan Luumäellä. Omakotitalojen ikkunoissa tuikkivat valotähdet. Kävellessä ei tarvinnut pelätä pommeja eikä kompastella kodittomiin.

Yhtäkkiä Taneli yllätti itsensä kysymällä kysymyksen: ”Lähettäisiköhän Kylväjä meidät pakolaistyöhön Ateenaan?”

Kaikki pyörähti eteenpäin nopeasti. Seuraavana syksynä isä, äiti ja kolme lasta asuivat Ateenassa. Hanna kehitti pakolaisille psykososiaalista ryhmätoimintaa, ja Taneli sparrasi pakolaistyön organisaatioita.

– Se oli ihmeellinen vuosi. Kun jään ensi kesänä pois lähetysjohtajan tehtävästä, haluaisin palata osaksi tätä pakolaistyön ihmeellistä palapeliä.

Taneli ei oikein osaa kuvitella, millaista hänen elämänsä olisi ilman rakkautta, jota hän on saanut pakolaisilta.

Polku hukassa

Yksi hänelle rakkautta osoittaneista on Saeed. Iranilaismiehen matka kohti Ateenaa alkoi joulukuussa 2015. Se oli hullu vuosi, jolloin Kreikkaan saapui miljoona pakolaista.

Saeedin lähtöä edelsivät vaikeat masennuskaudet. Ne alkoivat nöyryytyksistä, joita hän koki hakiessaan armeijan palvelukseen. Törkeä kohtelu saattoi johtua hänen hallituksen vastaisista mielipiteistään.

– En kuitenkaan koskaan osallistunut hallituksen vastaiseen toimintaan, koska en halunnut aiheuttaa perheelleni hankaluuksia.

Masennus vei lopulta voimat, yöunet ja elämänhalun. Australiaan muuttanut lukiokaveri sai Saeedin harkitsemaan muuttoa Eurooppaan.

Salakuljettajien verkosto kuljetti pakolaisia hengenvaarallisissa olosuhteissa. Iranin ja Turkin välisillä vuorilla he vaelsivat eksyksissä ilman ruokaa ja juomaa. Myrskyävän meren rantaan saapuessaan heitä odotti niin surkea vene, ettei uimataidoton Saeed suostunut astumaan sen kyytiin. Pelastusliivejä ei näkynyt missään. Vastassa oli pyssynpiippu ja kaksi vaihtoehtoa: jos hän ei menisi veneeseen, salakuljettajat ampuisivat hänet rannalle.

Victorian puistossa

Merimatka Lesboksen saarelle sujui kuitenkin rauhallisesti.

– Yllämme oli Jumalan käsi. Rannalla meitä oli vastassa kristittyjä kuivien vaatteiden ja vilttien kanssa. He tarjosivat teetä ja kahvia. Ensimmäisen kerran minua halasi ihminen, jota en tuntenut.

Saeed ei ymmärtänyt, mistä oli kyse. Hänelle oli opetettu, että kristittyjä pitää pelätä.

Lesboksesta Saeed ohjattiin Ateenaan, jossa oli tuhansia jumiin jääneitä pakolaisia. Syyrialaiset ja irakilaiset pääsivät nopeasti eteenpäin, mutta iranilaisilla oli hankalaa.

– Norkoilin viiden tuhannen ihmisen kanssa nälkäisenä Victorian puistossa. Kristityt jakoivat ruokaa, josta välillä tapeltiin.

Ateenan hylätyllä lentoasemalla majaili tuhansia pakolaisia. Saeed kuuli, että sen läheisyydessä toimi seurakunta, josta saisi persialaista ruokaa. Vaikka kana ja riisi maistuivat taivaallisilta, kirkolla oli tarjottavana jotakin vielä ihmeellisempää.

– Minut otti vastaan sydämellinen mies, jonka olemus lohdutti minua.

Aterian jälkeen Saeedia tuli tervehtimään pastori Arno, jonka persialainen vaimo tulkkasi puheen persiaksi.

Solmukohdassa

Seurakunnat ja järjestöt toimivat Ateenassa pakolaisvirtojen solmukohdassa. Kaupunkiin saapui joka päivä suunnilleen tuhat uutta pakolaista ja saman verran jatkoi matkaa eteenpäin. Koska tilaisuuksissa oli aina uusia ihmisiä, perusasioita Jeesuksesta ja Raamatusta toistettiin viikosta toiseen.

Sinä päivänä pastori oli valinnut tekstiksi Markuksen evankeliumin seitsemännen luvun, jossa Jeesus puhuu perinnäissääntöjen ja sydämen puhtauden erosta.

Saeedin mieleen nousi muisto hänen veljestään pissaamassa matolle. Lastaan rangaistessaan äiti halusi opettaa ulkonaista puhtautta. Jumala tahtoi kuitenkin jotakin paljon enemmän, hän tahtoi Poikansa verellä puhdistetun sydämen.

– Jeesus kosketti kaipaustani hyvyyteen ja puhtauteen. Kun pastori kysyi, haluaako joku antaa sydämensä Kristukselle, minä halusin. En uskaltanut nostaa kättäni, mutta rukoilin sydämessäni.

Saeed tunsi, kuinka masennus väistyi ja hän sai tilalle valtavan halun kertoa Jeesuksesta. Vaikka hänen henkeään on uhattu ja hänen turvapaikkahakemuksensa on hylätty, evankelistan ilo ja into eivät ole hiipuneet.

Ovet auki kaikille

Kolmannen polven evankelinen kreikkalainen pastori Mihalis Litsikakis oppi jo lapsena elämään johdatuksessa. Yhdeksän vuotta sitten hän koki Jumalan sanovan: ”Perusta lentokentän lähelle seurakunta.” Mihalis ajatteli, että siitä tulisi koulutettujen kreikkalaisten siisti yhteisö. Kun ovet avattiin, sisään virtasi bulgarialaisia, romanialaisia, albaaneja, intialaisia…

– Monet kreikkalaiset olivat hämillään. Kävimme perusteellisen keskustelun siitä, oliko seurakunta kreikkalaisia varten vai palvelisimmeko niitä, jotka eivät olleet kuulleet evankeliumia. Päätimme, että seurakunta on avoin kaikille.

Päätös merkitsi monien kreikkalaisten lähtöä.

Seuraavaksi Mihalis koki Jumalan sanovan, että hänen pitäisi perustaa seurakunta kaupunkiin nimeltä Lavrio. Muutamaa kuukautta myöhemmin maaliskuussa 2016 kaupunkiin virtasi valtava määrä syyrialaisia pakolaisia

– Jumala oli nähnyt kaiken edeltä.

Mihalis ajatteli, että hän voisi pakolaisten avulla opettaa uusille seurakuntalaisille Kristuksen palvelemista. Omaa sydäntään hän ei kuitenkaan ollut vielä kokonaan antanut.

Muhammedin saarna

Mihalisin tytär ystävystyi pakolaisleirillä Muhammed-nimisen pojan kanssa. Tytär kysyi, voisiko Muhammed tulla hänen syntymäpäivilleen.

– Tyttäreni näki pakolaiset kaltaisinaan, niin kuin Jeesuskin näkee heidät. Minä katsoin yläpuolelta ihmisenä, joka auttaa alaspäin. Jumala kuitenkin näkee jokaisen kauniina ja Jumalan Pojan kuoleman arvoisena.

Mihalis kertoo miehestä, joka ihmetteli, miksi kristityt eivät koskaan tulleet kertomaan evankeliumia hänen kotimaahansa. Mies arveli, että Jumala varmaan toi heidät Kreikkaan sitä varten, että he voisivat kuulla Jeesuksesta.

– Meillä on nyt historiallinen mahdollisuus tavoittaa näitä ihmisiä.

Mihalis muistuttaa, että matkalla ollessaan pakolaiset ovat avoimia. Kun he asettuvat uusiin kotimaihinsa, he etsiytyvät omiin etnisiin ja uskonnollisiin yhteisöihinsä. Silloin voi jo olla myöhäistä.

Paras osa

Kun yhdysvaltalainen Matt Gulley muutti Ateenaan pakolaistyöhon kaksitoista vuotta sitten, hänen ensimmäiseen raamattupiiriinsä tuli 18 pohjoisafrikkalaista muslimia.

– Olin aivan kokematon. Pelkäsin, että miehet hyökkäävät kimppuuni, jos kerron heille evankeliumin.

Matt kertoo tapauksen tuoreessa elokuvassa Jesus in Athens (Peter Hansen Productions).

Matt on pysäköinyt autonsa Ateenan pimeälle kadulle ja nauraa tapaukselle puhelimessa. Hän johtaa Costas Macrisin perustaman järjestön pakolaistyötä ja toivoo saavansa Taneli Skytän syksyllä vahvistukseksi tiimiinsä.

– Haluamme syventää suhdettamme erityisesti persiaa puhuviin pakolaisiin.

Vilkkaimpina aikoina Hellenic Ministries -järjestön keittiö valmisti pakolaisille 20 000 ateriaa viikossa. Ruuan lisäksi tarjolla on mahdollisuus peseytymiseen, pyykinpesuun ja Raamatun opiskeluun. Noin aluksi. Myöhemmin pakolaiset voivat jatkaa ammattikoulutukseen, opetuslapseuskouluun tai johtajien koulutukseen. Monista uskoon tulleista pakolaisista on tullut seurakuntien perustajia.

Matt Gulley sanoo samaa kuin muutkin tämän jutun haastatellut:

– En voisi tehdä elämälläni mitään parempaa kuin auttaa pakolaisia Ateenassa.

Perjantaina 26.3. klo 18.00 on mahdollisuus katsoa ainutlaatuinen Jesus in Athens –elokuva, joka vie katsojat seuraamaan pakolaisten ja heidän auttajiensa elämää Kreikassa. Ilmoittaudu mukaan!

 
Kylvaja artikkelibanneri