Suomessa on turvattu laissa sananvapaus. Valtavirrasta eriäviä mielipiteitä ja arvoja ei kuitenkaan suvaita helpolla, vaan niiden ilmaiseminen voi johtaa ongelmiin.
Helsingin kaupunginvaltuutettu, Lähi-idän asiantuntija Seida Sohrabi tunnetaan rohkeista kannanotoista, ja vihaposti onkin tuttua hänelle. Vuonna 1996 Suomeen kurdiperheensä kanssa muuttanutta Seidaa on nimitetty jopa rasistiksi. Hän ei kuitenkaan välitä nimittelystä.
– Minulle on tärkeää puolustaa heikompia ja itseäni sekä tätä maata, Sohrabi sanoo.
Hän on tuonut esiin esimerkiksi maahanmuuttajalasten koulutukseen liittyviä ongelmia ja saanut osakseen kiitosta ja kritiikkiä.
– Asuin itse elämäni viisi ensimmäistä vuotta pakolaisleirillä Irakissa. Sitten tulimme Suomeen ja opin suomen kielen hiekkalaatikolla. Olen saanut mahdollisuuksia ja tarttunut tilaisuuksiin. On sääli, jos vanhemmat tai maahanmuuttajalapset itse eivät ymmärrä, millaisia mahdollisuuksia Suomessa on.
Sananvapaus antaa tilaa olla eri mieltä
Hyvinkään kaupunginvaltuutettu ja liiketalouden lehtori Katriina Reponen on ilmaissut mielipiteitään rohkeasti. Hän näkee, että Suomessa sananvapaus on näennäistä.
– Toivoisin, että rakentaisimme sellaista yhteiskuntaa, jossa identiteetti ei rakennu sille, mitä muut ihmiset ajattelevat meistä. Päivi Räsänen on siinä mielessä hyvä esimerkki, että vaikka häntä horjutetaan joka suunnalta, niin hän pysyy pystyssä.
Reponen toivoo, että lapset kasvaisivat niin vahvoiksi juuriltaan, että juuret kestäisivät myös eriävissä mielipiteissä.
– Sananvapaushan ei ole sitä, että me kaikki olemme samaa mieltä. Israelissa uskalletaan haastaa mielipiteitä ja antaa rehellistä palautetta, koska he ovat aika varmoja identiteetistään eikä palaute horjuta identiteettiä. Sananvapaus on sitä, että toinen saa sanoa asioita, jotka eivät miellytä minua.
Erilaiset mielipiteet opettavat
Viime vuosina yhteiskuntaa ja yliopistomaailmaa ovat vallanneet vasemmistolaisuudesta kumpuavat woke-aate sekä niin sanottua monimuotoisuutta ja tasa-arvoa edistävä DEI-aate. Yliopistojen DEI-hypetykseen liittyy Seida Sohrabin mukaan ongelmia.
– Yliopistojen ensisijainen tarkoitus ei ole edistää tasa-arvoa tai yhdenvertaisuutta, vaikka se onkin tärkeää, vaan opettaa ja tehdä tieteellistä tutkimusta. Yliopistomaailmaan kuuluvat kriittinen keskustelu ja mielipiteiden avoimuus. Yliopiston tulisi olla vapaan maailman paikka, jossa on erilaisia mielipiteitä ja tehdään tutkimuksia ja opitaan koko ajan lisää.
Sohrabi sanoo pyrkivänsä itse oppimaan erilaisista mielipiteistä.
– Nykyään pitää olla oikeassa ja kaikkien pitäisi olla samaa mieltä. Itse pidän sitä tervetulleena, että joku on eri mieltä, koska haluan oppia ja kasvaa. Elämä on jatkuvaa oppimista.
Elämää omien arvojen pohjalta
Nykymaailmassa omien arvojen mukaan eläminen voi vaatia paljon. Katriina Reponen menetti työpaikkansa, kun hän mainitsi koulutuksessa olevansa kristitty. Hän sai pian mieluisan taloustieteen lehtorin viran, mutta edellisen työpaikan kouluttajat menettivät työnsä koronan aikana.
– Uskon siihen, että jos ihminen tekee päätöksiä arvojensa pohjalta, niin kaikki päättyy loppupeleissä hyvin ja ihminen löytää itsensä paikasta, jossa hänen kuuluukin olla.
Seida Sohrabi on samoilla linjoilla. Hänelle merkittävä, elämän suuntaan vahvasti vaikuttanut arvovalinta oli lähteä 18-vuotiaana pois kotoa ja hylätä kurdikulttuuriin liittyvät patriarkaaliset, tyttöjen asemaa väheksyvät arvot. Vanhemmat ovat sittemmin muuttuneet ja välit ovat hyvät.
– Asiat ovat menneet paljon parempaan malliin, Sohrabi iloitsee.
Ohjelma katsottavissa veloituksetta myös Permanto-suoratoistopalvelusta.
Elina Uusikylä
