Arkkipiispaehdokkaat etsivät lääkkeitä kirkon jäsenkadon patoamiseksi

 

Arkkipiispa Jukka Paarman seuraajaksi on tarjolla seitsemän ehdokasta. He torjuisivat kirkosta eroamista keskittymällä ihmisten hengellisiin tarpeisiin ja etsintään, uudistamalla toimintamuotoja ja laskemalla kynnystä tulla kirkkoon.
Radio Dei haastatteli tammikuun aikana arkkipiispavaalin ehdokkaat. Arkkipiispanvaalin ensimmäinen kierros käydään 18.2.

Turun Katariinanseurakunnan kirkkoherra, rovasti Martti Hirvonen haluaisi selvittää eroamisen syitä ja tarjota vahvaa hengellisyyttä.
– Ensiksi pitäisi selvittää syitä, mikä takia varsinkin nuoret aikuiset ovat jättämässä kirkon. Tästä on aika vaikea saada todellista tietoa. Tuntuu, että ihmiset etsivät omaa yksityistä tapaa hahmottaa uskonnollisia asioita ja pohtia omatunnossaan uskonnollisia kysymyksiä ja ehkä hakeutuvat pienenpiin yhteisöihin kuin evankelisluterilainen kirkko on. Onko kysymys sisäisestä paosta tai etsimisestä? Tätä tulee kirkossa pohtia. Lisäksi voisimme lämpimämmin kohdata ihmisiä ja tarjota vahvaa hengellistä ruokaa, Hirvonen arvioi.

Mikkelin hiippakunnan piispa, teologian lisensiaatti Seppo Häkkinen korostaa kirkon hengellistä identiteettiä.
– Tähän kysymykseen ole olemassa ihmelääkettä. Lähtisin liikkeelle siitä, että kirkon tulee olla kirkko. Kirkon jäsenyydessä yksi ydinkysymys on, millä tavalla kirkko mielletään. Olen sitä mieltä, että kirkon pitäisi olla selkeästi hengellinen yhteisö, joka vastaa ihmisten hengellisiin kysymyksiin ja Jumala kaipuuseen. Jos se tämän tehtävän pystyy täyttämään, silloin ihmiset haluavat tällaiseen yhteisöön sitoutua ja kuulua.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoisen mielestä nuoret aikuiset on takavuosina unohdettu ja seuraukset ovat nyt nähtävissä.
– Eroajat ovat varsinkin nuoria aikuisia, joihin kirkko on menettänyt otteensa. Syy on siinä, että kirkko on aika paljon myhäillyt menneinä vuosina tilastoillaan ja nuoret aikuiset ovat jääneet paitsioon. Nyt kun kontakti on menetetty, on herätty huomaamaan, että tämä on se kirkosta eroava jengi. Kirkon tulee uskaltaa kohdata näitä ihmisiä ja tarjota mielekästä toimintaa eri tilanteisiin. Ei pidä odotella, että he tulevat virastoihin tai tilaisuuksiin vaan kirkon täytyy lähteä rohkeasti kohtaamaan tätä porukkaa.

Turun arkkihiippakunnan piispa, teologian tohtori Kari Mäkinen ei pidä Suomen kehitystä poikkeuksellisena.
– Tässähän ei ole pelkästään kyse suomalaisesta asiasta vaan yleiseurooppalaisesta ilmiöstä. En ajattele, että olisi olemassa jotain yhtä toimintatapaa tai muotoa, jolla tällaiseen suureen liikkeeseen voitaisiin vaikuttaa. Mitä enemmän kiinnostus kohdistuu ihmisiin, sitä enemmän sillä on vaikutusta myös liikkeeseen poispäin kirkosta. Se, että kirkossa on eri näkemyksiä ja niistä keskustellaan, ei ole mielestäni ongelma. Kirkko on aina elänyt sisäisen keskustelun kautta yhdessä rukoillen ja etsien. Olennaisinta on että keskustelussa kunnioitetaan erilaisuutta.

Suomen Lähetysseuran johtaja, teologian tohtori Seppo Rissanen selvittäisi odotuksia kirkkoa kohtaan.
– Tässä on kirkolle se viesti, että sen pitäisi paljon tarkemmin kuunnella, mitkä ovat ihmisten hengelliset tarpeet ja odotukset kirkoltamme. Siinä on avain kehityksen pysäyttämiseen ja muuttamiseen. Meidän ei pidä ajatella sen kehityksen olevan väistämätöntä, mitä tällä hetkellä näemme.

Helsingin yliopiston dogmatiikan professori, teologian tohtori Miikka Ruokanen haluaisi uudistaa jumalanpalveluksia.
– Minusta ainoa keino siihen on se, että ihmiset ymmärtäisivät kristinuskon merkityksen omassa arkielämässään. Meidän pitäisi kaikin tavoin vahvistaa ihmisten kristillistä identiteettiä. Heille pitää opettaa sellaista evankeliumia, joka kiinnostaa ja joka tulee heille henkilökohtaisesti tärkeäksi. Myös että kirkon pyhiin toimituksiin täytyy satsata. Jumalanpalvelukset saisivat olla iloisempia ja niiden valmisteluun pitää satsata.

Oulun hiippakunnan piispa, teologian tohtori Samuel Salmi laskisi kirkon kynnyksiä.
– Lähden siitä, että me ryhdymme kirkossa määrätietoisesti tekemään työtä, joka etsii ihmisiä. Olen pyrkinyt verkostoitumaan yhteiskunnassa, järjestämään tapahtumia ja antamaan ideoita sellaisten tapahtumien järjestämiseksi, jonne ihmisten on helppo tulla. Tällä tavoin voimme viestittää, että kirkkoon on helppo tulla. Samoin seurakuntiin pitäisi saada aikaan sellaista toimintaa, jonne ei ole kynnystä ollenkaan. Tätä suurta trendiä on vaikea pysäyttää ja se on maailmanlaajuinen ilmiö. Uskon, että se laantuu ajan myötä.

Byrokratiaa purettaisiin, maallikkoutta ja kieltä kehitettäisiin

Ehdokkailta kysyttiin myös, millaisen uudistuksen haluaisivat ensimmäisenä tehdä. Martti Hirvonen nostaisi Jumalan sanan uuteen arvoon.
– Jumalan sanaan palaaminen ja sen todesta ottaminen on tärkeää, koska siellä on Jumalan pelastussuunnitelma jokaista ihmistä varten, jotta löytäisimme oikeat eväät maallista elämää varten. Siten pääsisimme kerran taivaan kotiin.
Seppo Häkkinen korostaa yleistä pappeutta.
– Seurakuntiimme tulisi saada toteutumaan yleinen pappeus. Tarkoitan tällä maallikkoutta ja vastuunkantamista. Jokaisen seurakuntalaisen vastuu omasta seurakunnasta ja hengellisyydestään on jotenkin väljähtynyt ja siihen toivoisin käännettä.
Jani Lehikoinen aloittaisi byrokratian purkamisesta.
– Vastuunkantajia istutetaan tällä hetkellä lautakunnissa, palavereissa, kokouksissa ja heidät väsytetään tällaiseen toimintaan. Kirkon täytyy suunnata toisaalle, pois virastoista kansan keskuuteen. Kirkon on luotettava omaan sanomaansa. Kirkko menettää uskottavuutensa, jos se lähtee yleisen mielipiteen perässä hiihtäjäksi.
Kari Mäkinen toivoo uudenlaista puhetta.
– Muuttaisin kirkossa käytettävää kieltä niin, että abstraktista kielestä siirryttäisiin sellaiseen, joka koskettaa tämän hetken ihmisen tilannetta. Tarvitaan arkisemman kielen opettelemista.
Seppo Rissasen mielestä yhdenvertaisuus ei nyt toteudu.
– Yhdenvertaisuuslain vaatimukset tulisi toteuttaa myös meidän kirkossamme. Tällä hetkellä erityisesti vammaiset kärsivät. Vammaisten ja muiden vähemmistöjen kohdalla asia ei voi odottaa, vaan meidän täytyy olla hyvin tomeria.
Miikka Ruokanen kaipaa hengellistä uudistusta
– Kirkon kaikkein tärkein uudistus ei ole meidän hallinnassamme. Se on se hengellinen uudistus, joka on Jumalan lahja. Tarvitsisimme hengellistä uudistusta jossa Jumala, Kristus ja Jumalan sana tulisivat meille läheisemmiksi. Niin kirkon työntekijät kuin jäsenetkin rakastaisimme enemmän Kristusta ja hänen sanaansa ja olisimme myös kuuliaisempia tälle sanalle.
Samuel Salmi purkaisi kirkon hallintoa.
– Haluaisin purkaa kirkollista byrokratiaa. Saan työssäni hyvin paljon viestejä siitä miten työntekijät uupuvat kaiken maailman tilastoiden ja suunnittelujen ja toimintakertomusten kanssa. Ja siellä missä puretaan byrokraattisuutta ja tärkeilyä niin siellä vapautuu myös luova toiminta ja ilo tehdä evankeliumityötä meidän yhteiskuntamme keskelle.

 

Vaalitentit Radio Deissä

Tiistaina 2.2. klo 21.30-23.00
Kaikkien ehdokkaiden vaalipaneeli. Äänitetty Helsingin tuomiokirkon kryptassa 25.1. Juontajina viestintäjohtaja Tuomo Pesonen ja päätoimittaja Mari Teinilä.

Tiistaina 2.2. klo 9-10 henkilökohtaiset tentit:
– Turun Katariinanseurakunnan kirkkoherra, rovasti Martti Hirvonen,
– Mikkelin hiippakunnan piispa, TL Seppo Häkkinen,
– Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra, TM Jouni Lehikoinen

Keskiviikkona 3.2. klo 9-10.30 henkiläkohtaiset tentit
– Turun arkkihiippakunnan piispa, TT Kari Mäkinen,
– Suomen Lähetysseuran johtaja, TT Seppo Rissanen,
– Helsingin yliopiston dogmatiikan professori, TT Miikka Ruokanen
– Oulun hiippakunnan piispa, TT Samuel Salmi.

Ehdokaskoosteet Radio Dein Toivon päivässä:
8.2. klo 15.20 Martti Hirvonen
9.2. klo 15.20 Seppo Häkkinen
10.2. klo 15.20 Jouni Lehikoinen
11.2. klo 14.20 Kari Mäkinen, klo 15.20 Seppo Rissanen
12.2. klo 14.20 Miikka Ruokanen, klo 15.20 Samuel Salmi

Vaaliviikon 5 min koosteet
17.2. klo 14.20 ja 18.2. klo 9.10

 

 

 

 
Dei, Jippu, artikkeliban.(2/2) 28.9.- MJa