– Hoitohenkilökunta tekee varmasti parhaansa, mutta näyttää siltä, että yhteiskuntamme ei ole varannut riittävästi resursseja vanhusväestön huoltoon, sanoo arkkipiispa Jukka Paarma.
Arkkipiispa puhui kirkolliskokouksen avajaisissa ponnekkaasti vanhustenhoidon parantamisen puolesta ja siteerasi puheessaan Seurakuntalainen.fi:n keskustelua aiheesta.
Paarman mukaan huonokuntoisten vanhusten hoidosta on viime aikoina kuulunut eri puolilta maata hälyttäviä viestejä.
– Olot, joissa monet vanhukset elävät, joko kotonaan tai laitoksessa, ovat liian usein ala-arvoiset.
Arkkipiispa siteerasi puheessaan Elämään-lehden ja Seurakuntalainen.fi:n kolumnisti Aino Suholaa, joka on ottanut Seurakuntalaisen sivuilla kantaa vanhusten ihmisarvoisen kohtelun puolesta.
– Värikkäänä sanankäyttäjänä tunnettu toimittaja Aino Suhola kirjoitti vastikään kolumnissaan ihmisarvosta ja siitä, kuinka vaikeaa se on myöntää samalla tavoin kaikille. Nelivuotiaalta pikkupojalta oli kysytty: ”Oletko sinä ihminen?” ”En, en vielä”, vastasi poika. ”No, onko mummo ihminen?” ”Ei, ei enää”, totesi nelivuotias.
Paarman mielestä Suomeen tarvittaisiin vanhusten määrän kasvaessa kokonaisvaltainen ja yhteinen vanhusohjelma, jonka perusteella erityisesti huonoimmassa asemassa olevien vanhusten olot saatettaisiin ihmisarvoiselle tasolle.
– Taloudellisen niukkuudenkaan keskellä ei yhteiskunta saa edustaa käsitystä, jonka mukaan vain tuottavassa työiässä olevat ovat ihmisiä. Sivistysvaltiossa on aiemmin pyritty muistamaan neljättä käskyä: Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Arkkipiispa valitteli, että ajallemme on tyypillistä ymmärtää ansiotyöllään yhteiskunnalle runsaasti materiaalista hyvää tuottavien ihmisarvo muiden ihmisarvoa suuremmaksi.
– Kirkon tehtävänä on muistuttaa, että samanlaiseen arvoon nostetaan myös ne, jotka ovat eri syistä jääneet työelämän ulkopuolelle.
Paarma kritisoi kulutusfilosofian nostamista yhteiskunnan ylimmäksi arvoksi.
– Joskus tuntuu siltä, että yhteiskunnan kasvatusfilosofiaan kuuluu, nuorison ohjaaminen hyviksi kuluttajiksi, jotta talouden pyörät pyörisivät riittävän vinhasti.
Suomen luterilaisen kirkon kirkolliskokous kokoontuu Turkuun 3.-7. toukokuuta. Kirkolliskokous on evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Kokousedustajat päättävät keskeisistä kirkon oppia ja työtä koskevista linjauksista.
Lue myös: Aino Suholan kolumni ”Jumala ei irtisano”