Maarian kirkon alta on löytynyt kokonainen hautausmaa, joka paljastui lattiarakenteen uusimisen yhteydessä.
– Osasimme odottaa, että jotain lattian alta saattaa löytyä. Jännityksellä odotimme avaamista. On todella pysäyttävä näky, että siellä on kokonainen hautausmaa, kertoo Maarian seurakunnan kirkkoherra Laura Maria Latikka.
Kirkon lattian alle hautaaminen kiellettiin Suomessa vuonna 1822 ja hautoja tyhjennettiinkin runsaasti 1900-luvun kuluessa. Remonttia suunniteltaessa oletus oli, että niin olisi toimittu myös Maarian kirkossa. Laajat löydöt tulivat suurena yllätyksenä.
– Tällainen löydös 2020-luvulla on merkittävä ja ainutlaatuinen. Varsinais-Suomesta ei juurikaan enää tällaisia löydy. Hämmästyttävää on myös se, kuinka hyväkuntoisina löydetyt arkut ovat säilyneet, ihmettelee tutkimuksia johtava arkeologi Kari Uotila.
– Ihmisiä on haudattu Maarian kirkon alle varmasti sen rakentamisesta lähtien eli 1400-luvulta saakka sekä jo nykyistä kirkkoa edeltävän puukirkon aikana. Arkkuja on löytynyt neljästä kerroksesta, joten todennäköisesti kirkon alla on yhteensä 150–200 arkkua. Kirkon alle on haudattu varakkaimpia talollisia ja mitä lähemmäs alttaria mennään, sitä korkea-arvioisempia ihmisiä vainajat ovat.
Kaivuualueelta nostetut noin 20 arkkua on siirretty tarkempia tutkimuksia varten. Niistä on löytynyt kolme lapsen muumiota.
– Muumioituminen tarkoittaa, että vainajasta on säilynyt pehmytkudoksia, kuten ihoa ja hiuksia. Se ei ole ollut tarkoituksellista, vaan sattumaa. Kuivumiseen suotuisat olosuhteet, kuten hiekkakerrokseen haudatut arkut, ovat estäneet normaalin maatumisen, kertoo Uotila.
Yksittäisistä luista voidaan selvittää esimerkiksi vainajan ikä, sukupuoli, sairaudet, ruokavalio ja fyysisen työn määrä. Muumioituneet vainajat tarjoavat vielä runsaammin tietoa, mutta tarkat tutkimussuunnitelmat ovat vielä avoinna. Lisätietoa saadaan syksyn aikana.
Arkuista on löytynyt myös hautavaatteita, vaatesolkia, nuppineuloja ja kukkaseppeleitä, jotka valaisevat aikakauden hautausperinteitä. Joidenkin arkkujen sisäpinnassa on havaittu veistojälkiä, mutta ei nimiä tai nimikirjaimia. Vainajien henkilöllisyys jäänee arvoitukseksi, vaikka hautarekistereistä saattaa löytyä viitteitä kirkon lattian alle haudatuista.
Tämänhetkisen suunnitelman mukaan loput arkut jätetään paikoilleen ainakin seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Museoviraston tavoitteena on säilyttää hautausmaa mahdollisimman autenttisena ja koskemattomana. Tämä edellyttää, että olosuhteet lattian alla pysyvät stabiileina.
– Suurin haaste on kosteuden hallinta. Uudesta betonivalusta voi valua vettä alaspäin, mikä aiheuttaisi arkkujen lahoamista ja metalliosien korroosiota. On hienoa, että seurakuntayhtymä etsii parasta mahdollista ratkaisua lattiarakenteelle, sanoo Museoviraston intendentti Teija Tiitinen.
