Ateisti vihanneskauppias heitti ivallisen rukouspyynnön. Alkoi paini, joka johti Elias Saidin Jeesuksen seuraajaksi, raamatunopettajaksi ja lauluntekijäksi. Kylväjän Israelin työntekijä Pirkko Said kertoo miehensä tarinan.
Oli kuuma syyskuun iltapäivä ja Jom Kippurin, suuren sovituspäivän aatto vuonna 2003. Pistäydyin kaupassa tekemässä viimeisiä ostoksia seurakunnan tilaisuuteen ennen paaston alkamista. Elias, joka piti isänsä kanssa kauppaa, kysyi minne olin menossa pitkine mekkoineni.
”Kirkkoon rukoilemaan”, vastasin. Elias esitti minulle pyynnön vähän ivalliseen sävyyn: ”Voisitko rukoilla myös minun puolestani?” Kun kysyin, minkä asian puolesta hän toivoi rukousta, kauppias vakavoitui: ”Rukoile, että saisin rauhan päähäni.”
Tämä katolilainen arabi oli aiemmin etsinyt vastauksia elämänkysymyksiinsä ateismista, mutta ei ollut niitä löytänyt. Kun hän uskalsi pyytää Jumalan apua, hänelle vastattiin jo saman syksyn aikana.
Perheen minimarketin asiakkaina Hagefen-kadulla oli usean lähetyksen työntekijöitä. Ympärillä asuvien uskovien esirukoukset olivat jo vuosien ajan pehmittäneet kauppiaan sydäntä evankeliumille.
Puuseppä tarjosi vastauksia
Kauppareissuillani vein Eliakselle vaivihkaa hengellisiä kirjoja. Hän otti ne kohteliaasti vastaan ja laittoi kauniisti hyllyynsä. Erään niistä hän kuitenkin avasi. Se oli Josh McDowellin ohut kirjanen Enemmän kuin puuseppä. Kirja tarjosi loogisia vastauksia kauppiaan mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin, ja hän vakuuttui Jeesuksen tien aitoudesta.
Kolme vuotta myöhemmin Libanonin sodan jälkeen tapasin ensimmäisen kerran Eliaksen vanhemmat ja sisarusten perheet. Olimme Jordanjoella Eliaksen kastejuhlassa. Haitari soi kaihoisasti ”Päättänyt olen seurata Herraa”, ja kymmenen ihmistä kertoi halustaan seurata Jeesusta. Pian seurasi muitakin päätöksiä. Vietimme kihlajaiset ja joulun jälkeen tanssittiin häitä.
Arabikristityille avioliitto ei ole kahden kauppa. Sain tulla osaksi sydämellistä ja vieraanvaraista kulttuuria, jossa ihmistä ei jätetä yksin. Suku pitää huolta syntymästä hautaan. Ympäristössä, jossa arabikristityt ovat vähemmistön vähemmistö, on elintärkeää, että on suku, johon on turvallista kuulua ja jolle olet tärkeä.
Sukulaiset oppilaina
Perheen luovuttua kaupanpidosta Elias alkoi opiskella Nasaretin evankelisessa teologisessa seminaarissa. Englanninkieliset opinnot olivat nuorelle uskovalle vaativat, mutta hän oppi paljon Raamatusta, teologiasta ja kirkkohistoriasta.
Elias oli jo koulussa lahjakas oppilas, mutta opinnot olivat jääneet, koska isä tarvitsi häntä avuksi perheyrityksessä. Ovi akateemiseen maailmaan avautui nyt isän kuoleman jälkeen. Jumalan armosta perhekunnasta yksi toisensa jälkeen tuli uskoon. Syntyi kotipiiri, jossa Elias sai harjoitella oppimaansa ja opettaa Sanaa. Vuosien myötä hänestä on kasvanut rakastettu ja armoitettu raamatunopettaja.
Vuonna 2009 syntyi esikoisemme Daniel ja vuonna 2011 kuopuksemme Samuel. Saatuaan opinnot päätökseen Elias oli kypsynyt hengelliseen työhön. Hänen pappisvihkimyksensä jälkeen syntyi Kylväjän kumppanijärjestö, Rauhanruhtinas -yhdistys, jonka alaisuudessa alkoi kokoontua arabiankielinen Elämän Leipä -seurakunta.
Työ laajenee
Eliaksen puolesta rukoillessaan eräs nainen näki avaimen, joka näytti isolta nuottiavaimelta. Se ojennettiin Eliakselle, joka rakastaa musiikkia, mutta ei ollut koskaan soittanut mitään instrumenttia. Ihmettelimme, erehtyikö esirukoilija henkilöstä.
Vuosia myöhemmin Elias alkoi yllättäen saada sanoja ja melodioita hengellisiin lauluihin. Hän äänitti niitä myöhemmin sisarustensa kanssa studiolla cd-levyille. Tänään nämä arabiankieliset laulut soivat useissa suoratoistopalveluissa eri puolilla maailmaa tavoittaen kymmeniä tuhansia kuuntelijoita.
Vieraillessamme seurakunnissa Suomessa Eliasta pyydettiin opettamaan Raamattua arabian kielellä uskoon tulleille maahanmuuttajille. Monet halusivat kuulla lisää, ja niin Elias alkoi äänittää saarnojaan ja lähettää niitä kasvavalle joukolle Suomessa ja Israelissa. Yhteys noin sadan maahanmuuttajan kanssa jatkuu yhä.
Perheitä vahvistamassa
”Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa”, Johannes kirjoitti (3. Joh.1:4). Työnämme on opettaa eri ikäisille Jumalan sanaa hyvin käytännöllisesti ja monia kanavia käyttäen. Rohkaisemme uutta sukupolvea löytämään paikkaansa Jumalan vainioilla. Olemme olleet mukana House of Light -järjestön perheleirityössä. Leirit rakentavat arabikristittyjen ja messiaanisten juutalaisten perheiden yhteyttä, tukevat perheiden identiteettiä ja rohkaisevat palvelemaan.
Seurakuntamme leirit ovat aina odotettuja tapahtumia. Syksyn leirin aiheena oli yhteys, ja Elias opetti siellä Jeesuksen jäähyväispuheesta. Siinä Jeesus sanoo: ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus” (Joh. 13:35).
Yhteys on elinehto
Elämme aikoja, jolloin vihollinen haluaa eksyttää jopa valitut. Meidän Jeesuksen seuraajien on tärkeää olla hereillä ja pitää huolta toisistamme. Tarvitsemme suojaa pahan voimia vastaan, jotka hyökkäävät monelta suunnalta, ja siksi luja yhteys Kristukseen ja toisiimme on elinehto. Lisäksi uskovien keskinäinen yhteys on vahva todistus maailmalle Kristuksen rakkaudesta.
Elias rukoilee Israelin arabien puolesta, että he olisivat silta arabimaailman ja Israelin välillä. Rukousta tarvitaan, etteivät etniset ja klaanisuhteet ja tunteet ohjaisi heitä, vaan he rohkaistuisivat kertomaan totuuden siitä hyvästä elämästä, joka heillä Israelissa on kaikkien vaikeuksienkin keskellä.
Virheitä on tehty molemmin puolin, mutta arabien ja juutalaisten välillä on silti runsaasti tervettä kanssakäymistä. Rukoilemme, että Jeesuksen rauha ja valo voisivat loistaa molemmissa kansanryhmissä.
Elias ja Pirkko Saidin verkkosivuilla www.khobzalhayat.com voi kuunnella Eliaksen lauluja ja saarnoja arabiaksi. Sisällöistä on saatavana myös englanninkieliset tiivistelmät.
Artikkeli on julkaistu Kylväjä-lehdessä 4/25.
