Anteeksiantamuksesta alkaa uusi elämä

Sitä kuormaa, jonka on Jumalalle kerran antanut, ei saa uudelleen ottaa omaan selkäänsä, Ritva Oksanen muistuttaa. Kuva: Sari Savela

Kun näyttelijä Ritva Oksasen antoi elämänsä Jumalalle, hän sai huomata, että Jumala pitää kaikissa vaiheissa huolta.

– Usko on yksinkertainen asia, siitä on turha tehdä liian monimutkaista, sanoo teatterineuvos Ritva Oksanen.– Se on kääntymistä Jumalan puoleen.

Näyttelijä lähtee jokaiseen päivän Herran kanssa.

– Puhun hänelle kuin hyvälle ystävälle.

Se Herrasta tuli Ritva Oksaselle jo vuonna 1984, kun hän meni ystävänsä kanssa hengelliseen tilaisuuteen.

– Silloin sanoin Taivaan Isälle, että olen niin perusteellisesti sotkenut elämäni, että haluaisin antaa sen kokonaan sinulle, jos se vain kelpaa.

Teatterineuvos kuvailee, kuinka ihmeellistä on saada vastaus tällaiseen pieneen soperrukseen.

– Itse asiassa Jeesus oli jo kauan ollut sydämen ovella, odottanut ja kolkuttanut.

Anteeksiantamus merkitsee uutta elämää.

– Kun saa tunnustaa syntinsä ja pyytää niitä anteeksi, siitä alkaa kokonaan uusi suunta. Turhilta poluilta saa aina palata Jumalan luokse. Hän odottaa. Sitä kuormaa, jonka on Jumalalle kerran antanut, ei saa uudelleen ottaa omaan selkäänsä. Alkuaikoina sanoinkin usein Herralle. ”Auta minua, tuota asiaa en ota enää takaisin, sen olen jo sinulle jättänyt.”

Mitä oikein

tapahtui?

Uskoontulon jälkeen lehdistö hyökkäsi näytteiijän kimppuun ”kuin hyeenat”.

– Älkää hyvät ihmiset hätäilkö, en minä itsekään vielä tiedä, mitä minulle on tapahtunut. Antakaa, että opettelen tuntemaan sen Herran, jolle olen elämäni antanut, näyttelijä muistaa pyydelleensä.

Lehdissä kirjoitettiin sitten, että taas on ilmestynyt yksi julkkis, jonka elämä on mennyt pilalle ja joka on tullut uskoon.

– Aivan oikein. Herra armahti. Kiitos siitä, vastasin näihin kommentteihin.

Vuosien saatossa näyttelijä on saanut Herran seurassa kasvaa ja eheytyä.

– Alkuaikoina laitoin seinäpeiliin itselleni rohkaisuksi tekstin: ”Minä olen minä ja oikein hyvä tyyppi, koska hän on minut luonut eikä tee mitään sudeksi.”

Siltä pohjalta oli hyvä lähteä uuteen päivään.

Esiintyi jo

pienenä

Ritva Oksanen syntyi Vaasassa. Jo aivan pienestä esiintyminen oli osa häntä. Hän kietoutui toisinaan lakanaan ja esitti itse keksimiään näytelmiä.

– Kun leikin muitten lasten kanssa, minulle saatettiin sanoa: ”Ritva, tuus laulamaan.” Niin minä menin ja sitten taas leikkimme jatkuivat.

Kun Ritva oli kuusivuotias, perhe muutti Jyväskylään. Jumala oli läsnä elämässä ja perheen kolme tytärtä saivat kristillisen kasvatuksen.

– Iltarukous opetettiin ja käytiin kirkossa.

Kotona myös laulettiin paljon. Juhlissa vanhemmat esittivät duettoja ja isä tykkäsi erityisesti laulaa ooppera-aarioita. Ritva itse alkoi esiintyä tanssiorkesterin solistina jo 14-vuotiaana isän erikoisluvalla.

– Isä vannotti, että bändin poikien oli haettava minut kotoa ja tuotava sinne suoraan keikan jälkeen. Nimismies antoi luvan ravintolassa esiintymiseen.

Elämä vei

vauhdilla

Ritvalla oli jo nuoresta voimakas halu päästä teatterikouluun vaikka isä ei näyttelemistä oikeana ammattina pitänytkään.

– Minulla ei muuta päämäärää ollut kuin valmistua näyttelijäksi.

Toisella yrittämällä teatterikoulun ovet avautuivat. Näyttelijän työn myötä elämä alkoi viedä nuorta taiteilijaa vauhdikkaasti. Ritva oli mennyt naimisiin ja perheeseen syntyi neljä tytärtä. Sukulaistyttöjä pyydettiin lastenhoitajiksi.

– Kun näyttelijä Ritva Oksanen tuli ihmisten tietoisuuteen, se meni minulla päähän. Vaikka paljon jengiä pyöri ympärillä, kuuluisuus toi mukanaan yksinäisyyden. Tulin varovaiseksi ihmisten suhteen. Olin vähän koko ajan varuillani. En osannut pysäyttää elämän vauhtia. Ensi-illan jälkeen me näyttelijät pidimme aina juhlat. Viikonloppuisin vietimme aikaa perhekunnittain. Vaikka elämä oli tapahtumarikasta, lapsuuden iltarukousta en unohtunut. Ja ennen jokaista esiintymistäni rukoilin.

Mutta traktaatit Ritva laittoi roskiin.

– Usko on lahja, jonka Jumala antaa. Ei se tule ihmiseen kenenkään toisen tuputtamalla. Jumalalla on kaikelle oma aikansa.

Uransa alkuaikoina Ritva Oksanen työskenteli Kotkan kaupunginteatterissa, Intimiteatterissa ja kuusi vuotta Radioteatterissa. Kun hän osallistui Eurovision laulukilpailun karsintaan ja Syksyn Sävel-kilpailuun 1970-luvun alkupuolella, alkoi puhelin soida ja kalenteri täyttyä laulukeikoista.

– Kun jäin neljän tyttären yksinhuoltajaksi, oli pakko hakea leipä pieninä palasina maailmalta. Piti jaksaa paljon. Saatoin ajaa säestäjän kanssa ympäri maaseutua, kotiin tullessa oli tunti aikaa pestä hiukset ja illalla oli taas keikka.

Myöhemminkin elämässä on ollut haasteita. Ritva Oksanen on sairastanut syövän ja ollut monessa autokolarissa. Jumala on kuitenkin pitänyt kaikessa huolta. Raittius on ollut näyttelijän elämäntapa jo vuosikymmeniä.

Lämpimät välit

läheisiin

Ritva Oksanen on hiljattain palannut matkalta tyttärensä perheen luota Arizonasta. Vanhin tytär asuu perheineen Hollannissa ja kaksi tytärtä perheineen Suomessa.

– Minulla on kuusi lastenlasta. He ovat nyt iältään 16–26-vuotiaita. Kun he olivat pieniä, pidin heitä paljon sylissä ja lauloin kehtolauluja. Nykyisin en näe heitä niin usein. Läheiseni kuitenkin tietävät, että rukoilen heidän puolestaan päivittäin. Kun elämän kurssi muuttuu, myös omaiset saavat siitä paljon. Heidän kanssaan tulee läheisemmät välit.

Nykypäivän menosta teatterineuvos on huolissaan.

– Sanotaan, että Suomi elää rikkainta aikaa. Missä se näkyy? Ei ainakaan leipäjonoissa. Mielestäni digiaika vie ihmisiä kovempaan suuntaan. Ymmärrän hyvin, miksi ohjelma Love Suomi menee kansaan. Siinä kerrotaan tarinoita yhteydestä, ystävyydestä ja rakkaudesta. Yhteiskunnassa tulisi puhaltaa samaan hiileen, jos se loppuu, tulee surujuhla. On ihan turhaa jättää uskonnonopetus kouluista pois. Omavoimaisuudella ei ole kantokykyä. Sodan aikana kirkot olivat täynnä ja koko kansa rukoili. Jumala oli kanssamme ja auttoi meitä.

Yleisö, yhteys,

ystävyys

Ritva Oksanen tunnetaan monista konserteistaan ja teatterirooleistaan. Televisiosta erityisesti Elämänmenon Eila Nieminen ja Pesärikon Laimi ovat jääneet suuren yleisön mieleen.

– Olen kiitollinen taivaan Isälle siitä, että olen saanut tehdä upeita rooleja ja hienoja konsertteja huippumuusikoitten kanssa. Julistan työni kautta. Tänä vuonna esitän Älä jätä sinua yksin Pedro Hietasen kanssa.

Esitysten jälkeen näyttelijä haluaa aina kohdata yleisönsä.

– Rakennan esitykseni näyttämöltä niin, että teemme sen kokonaisuuden yleisön kanssa yhdessä.

Edelleen innoittavan työn lisäksi tärkeää on myös yhteys. Niin ystävien kuin Jumalankin kanssa.

Torstaisin Ritva Oksanen menee taiteilijoitten rukouspiiriin ja sieltä ystävien kanssa ehtoolliselle ja syömään. Sunnuntaisin hän käy messussa kotikirkossaan Temppeliaukiossa.

– Joka aamun aloitan lukemalla Jumala puhuu-kirjaa. Minulla on jo viides nide menossa, olen lukenut ne niin loppuun. Aina löydän sieltä lohduttavan sanan. Vaikka näin: ”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. ”