Ann Voskamp: Kiitoksesta nouseva ilo on olosuhteista riippumaton

 

Bestseller-kirjailija Ann Voskampin tuore kirja Särkymisen lahja kysyy, kuinka elää yltäkylläistä ja ilon täyttämää elämää kärsimyksestä huolimatta.

Teksti: Päivi Häkkinen

Syvämietteinen, jopa ujoksi luonnehdittu kanadalainen kirjailija Ann Voskamp käy tuoreessa kirjassaan tiivistä vuoropuhelua elämän kovuuden kanssa. Hän kuvaa omia ahdistuksiaan kivuliaan läheltä. Kirjailijan  lapsuutta sävyttivät pikkusiskon tapaturmainen kuolema ja äidin mielenterveyden järkkyminen.

Voskamp oppi purkamaan ahdistustaan viiltelemällä ranteitaan. Vaikka kirjailijan teinivuosista on jo aikaa, hän kertoo, kuinka joskus elämän tuskien riuduttamana edelleen kokee halua tuntea huojennusta, jota oman ihon viiltäminen tuottaa.

”Olisin halunnut 18-vuotiaana, että joku olisi tullut luokseni, istuutunut viereeni kirkon penkkiin, koskettanut olkapäätäni ja lohduttanut minua sanoen: ”Häpeä on kiusaaja, mutta armo on kilpi. Täällä olet turvassa”,  hän kirjoittaa yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Sen sijaan Voskamp oli kuullut saarnattavan ”tekohyviä” uutisia: jos vain rukoilet hyvin, laulat hyvin, palvelet Jumalaa hyvin, elät hyvin, annat runsaasti omastasi, saat kotiintuomisina terveen sielun ja ruumiin.

”Mutta elämän monimutkainen kauneus ei avaudu niin”, Voskamp kiteyttää.

Siksi hän piirtää nykyisin joka päivä ranteisiinsa ristit. Hän haluaa muistuttaa itseään konkreettisella tavalla, että Kristuksen ruumis ei tarjoa kliseitä, vaan jotain, mihin arpisilla käsillämme ripustautua.

Mikä ulospäin ei näy

Vaikka Voskamp on elämässään kokenut monia ulkonaisia kärsimyksiä, puhuu hän uutuuskirjassaan etenkin niille, joilta sisäiset, näkymättömät kärsimykset syövät ilon elämästä. Tällaisia ovat esimerkiksi arvottomuuden ja tarkoituksettomuuden tunteet ja omasta sisimmästä nousevat pelot.

Voskamp kysyy, minkä varaan identiteettisi on rakentunut.

”Tunteet pitää tuntea ja jättää Jumalalle — mutta tunteet eivät voi kertoa sinulle Jumalasta, itsestäsi tai suhteestasi Jumalaan”, Voskamp kirjoittaa.

Hän muistuttaa, että et ole yhtä kuin menneisyytesi, häpeämäsi asiat, epäonnistumisesi tai särkyneisyytesi. Olet kyllin rohkea elämään tänään, koska identiteettisi perusta on Kristuksessa.

Voskamp kertoo joutuvansa aika ajoin kysymään, onko olemassa armoa, joka voi peittää pelon, että hänen uskonsa ei ole kyllin suurta ja että hänessä on liikaa vikoja. Miten Jeesus voisi nähdä mitään arvokasta tahroissa ja säröissä?

”Mutta eikö Hän kuitenkin nähnyt? Eikö Hän uskonut, että oli lunastustyön, ylösnousemuksen ja uudeksi luomisen arvoista tehdä kaikesta enemmän kuin tarpeeksi? Huolimatta särkyneisyydestäni ja särkyneisyyteni avulla?”, kirjailija vastaa itselleen.

Risti on merkki siitä kuka olet, merkki tosimmasta ja aidoimmasta identiteetistäsi.

Ei unelmalistoille

Monet Voskampin mietteistä nousevat hänen omasta arjestaan pölyävien peltojen ja seitsemän lapsen ympäröimänä. Suurperheen äitinä ja maanviljelijän vaimona hän on usein vastakkain riittämättömyyden tunteen ja tulevaisuuteen liittyvien huolten kanssa.

Voskamp on oppinut, että elämän olosuhteita ei voi aina valita, mutta sen voi, mihin suuntaa katseensa. Hän ei kuitenkaan usko unelmalistoihin eikä siihen, että oikea elämä toteutuu vasta, kun saamme valita jonkin lämpimän matkakohteen ja halvat lennot.

”Miksi kasvattaa listaa asioista, joita haluaisin itselleni? Miksi en mieluummin kirjoittaisi listaa asioista, joita voin antaa toisille? ”, kirjailija kysyy, ja kehottaa pohtimaan, onko oikea elämä sittenkin sitä, kun päätämme olla leipänä eri syistä nälkäisille. Ehkä oma sielumme tulee kunnolla ravituksi juuri niin.

Elämän, joka haluaa ottaa vastaan Kristuksen, on otettava vastaan myös kärsimys. Antaen eletty elämä on lopulta rikkainta ja antoisinta. Kärsimyksen pelko voi olla yhteyden pelkoa. Sitä, että pelkäämme Jeesusta ja Hänen tapaansa rakastaa.

”Minut on murrettu ja annettu Jumalan yhteyteen, ja on tuhat tapaa tavoittaa ihmisiä ja antaa lahja eteenpäin maailman särkyneille”, Voskamp kirjoittaa.

Hän uskoo, että kiitoksesta nouseva ilo on mahdollista olosuhteista huolimatta. Ilon malja ei olekaan tarjolla missään eksoottisessa matkakohteessa tai äärimmäisissä tunnekokemuksissa vaan sotkuisessa, viiltävän kipeässä nykyhetkessä.

Lähde: Särkymisen lahja, Ann Voskamp (Uusi Tie 2017, Susanna Hirvikorpi suom.)