Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Ajattelijat Alister McGrath ja Leila Haaparanta pohtivat elämän merkityksellisyyttä Veritas Forumissa

 

– Tarkoituksen etsiminen kuuluu ihmisen olemukseen, ja hän tarvitsee sitä kukoistaakseen ja voidakseen hyvin, sanoo Oxfordin yliopiston emeritusprofessori Alister McGrath

Oxfordin yliopiston emeritusprofessori Alister McGrath ja Tampereen yliopiston emeritaprofessori Leila Haaparanta keskustelevat perjantaina 26. huhtikuuta Tampereen yliopistossa elämän merkityksellisyydestä.

Kansainvälisesti tunnettu brittiläinen tieteen- ja uskonnontutkimuksen emeritusprofessori, molekyylisen biofysiikan tohtori ja pappi Alister McGrath tunnetaan tieteen kansantajuistajana ja kristinuskon haastajien haastajana.

McGrath saa keskustelukumppanikseen Tampereen yliopiston filosofian emeritaprofessori Leila Haaparannan, joka on Helsingin yliopiston filosofian dosentti. Haaparanta on erikoistunut nykyfilosofiaan, epistemologiaan, modernin logiikan historiaan ja metafilosofiaan. Haaparannan nimi on tuttu monille yliopisto-opiskelijoille teoksesta Johdatus tieteelliseen ajatteluun, jonka hän kirjoitti akateemikko Ilkka Niiniluodon kanssa.

IK-opisto Neliöb. 20.5.-2.6.

Haaparanta ja McGrath keskustelevat Tampereella järjestettävässä englanninkielisessä Veritas Forumissa merkityksen perustasta ja tämän perustan katoamisesta. Psykologinen tutkimus viittaa siihen, että ihminen toimii paremmin, kun hän kokee, että elämällä on merkitys ja tarkoitus. Mutta onko millään perimmäistä, objektiivista merkitystä vai perustuuko kaivattu kokemus puhtaasti ihmisen omaan itsemäärittelyyn? Voiko tiede antaa meille arvon ja merkityksen, vai tarvitaanko jotain muutakin?

Leila Haaparanta on Tampereen yliopiston filosofian emeritaprofessori ja Helsingin yliopisto filosofian dosentti. Kuva: CAS Norwegian Academy of Science and Letters

Ihmisen rajallinen näkökulma

Leila Haaparanta katsoo merkityksen katoamisen johtuvan todennäköisesti yhtenäiskulttuurin murenemisesta, jonka juuret ovat modernissa individualismissa ja markkinataloudessa. Yksilöllisyyttä korostavissa yhteiskunnissa yksilö valitsee omat arvonsa ja antaa itse merkityksen omalle elämälleen.

– Monille ehkä riittää, että he löytävät merkityksen elämälleen osana jotakin yhteisöä. Jotkut taas ajattelevat, että merkityksen tai tarkoituksen on tultava ihmisen ulkopuolelta.

– Niinkin voi ajatella, että kysymys on asetettu ihmisen rajallisesta näkökulmasta käsin ja kysymys katoaisi, jos olevaa voisi tarkastella ihmisen näkökulman ulkopuolelta. Tämä huomio voi olla ahdistava tai vapauttava riippuen siitä, mihin elämässään luottaa tai uskoo ja minkä varaan elämänsä rakentaa, Leila Haaparanta toteaa.

Omaan elämäänsä hän kertoo löytävänsä merkitystä läheisistä ihmisistä, työstä, harrastuksista, luonnosta, hiljentymisestä ja merkityksen etsimisestä.

Ison kuvan kaipuu

Alister McGrathin mukaan ihmiset ovat äärettömän sitkeitä merkityksen etsijöitä, eivätkä he kovin helposti tyydy pitämään ihmiskuntaa sattumanvaraisesti syntyneenä joukkona pelkkää fysikaalista ainetta.

– Tarkoituksen etsiminen kuuluu ihmisen olemukseen, ja hän tarvitsee sitä kukoistaakseen ja voidakseen hyvin.

McGrath katsoo, että merkityksellä on kaksi mittakaavaa. Objektiivinen merkitys syntyy uskomuksesta, että kuulumme johonkin itseämme isompaan kokonaisuuteen, isoon kuvaan. Subjektiivinen merkitys syntyy puolestaan tyydytyksen tunteesta, jonka tämä ison kuvan löytäminen synnyttää.

Henkilökohtaista merkitystä Alister McGrath ammentaa ihmissuhteista ja kristillisestä uskosta.

– Kristinusko tarjoaa minulle ”ison kuvan”, johon voin sijoittaa itseni. Siinä kuvassa tiedän, että olen arvokas. Tämän tiedon varassa pystyn toimimaan maailmassa hyvin ja viisaasti.