Vatikaanin Jerusalem-syndrooma

Me näemme Jeesuksen Lähi-idän lapsissa, jotka kärsivät edelleen, johtuen Israelin ja palestiinalaisten välillä kasvaneista jännitteistä. Pyytäkäämme tänä juhlapäivänä Herralta rauhaa Jerusalemille ja koko Pyhälle maalle.

Rukoilkaamme, että tahto vuoropuhelun uudelleenkäynnistämiselle voisi säilyä osapuolten välillä ja että lopultakin päästään neuvotteluratkaisuun, joka mahdollistaisi kahden valtion rauhanomaisen rinnakkaiselon yhteisesti sovittujen ja kansainvälisesti tunnustettujen rajojen puitteissa.

Herra tukekoon myös kaikkia kansainvälisen yhteisön hyvän tahdon innoittamia pyrkimyksiä auttaa tätä ahdistettua maata löytämään, huolimatta vakavista esteistä, harmonian, oikeuden ja turvallisuuden, joita se on kauan odottanut.

Näin alkoi paavi Franciskuksen Orbi et Urbi (Kaupungille ja maailmalle) joulutervehdyksen poliittinen osuus Vatikaanin parvekkeelta ensimmäisenä joulupäivänä. Ensi kuulemalta tämä puhe kuulosti kauniilta, mutta tarkemmin analysoituna sisälsi useita virheitä tai vääristyneitä painotuksia, minkä johdosta se ansaitsee faktantarkistuksen.

Ensinnäkään Lähi-idän lapset eivät kärsi sen tähden, että Israelin ja palestiinalaisten välillä on jännitteitä, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että Israelia lukuun ottamatta kaikki Lähi-idän valtiot ovat korruptoituneita ja ihmisoikeuksia sortavia maita, joissa sharia-lain suojeluksessa rehottava perheväkivalta ja pedofilia tuhoavat lasten ja erityisesti tyttöjen elämän varhaislapsuudesta saakka. Kun tähän lisätään muslimimaiden ja erityisesti palestiinalaisen koululaitoksen opettama juutalaisviha, se näkyy harhaanjohdettujen ja vihaisten lasten säälittävänä ja väkivaltaisena käyttäytymisenä erityisesti palestiinalaisalueilla, jossa tätä teatteria tuetaan sekä YK:n että EU:n voimin.

Tahto osapuolten väliselle vuoropuhelulle on ollut Israelilla jatkuvasti, mutta koska palestiinalaisosapuoli on erityisesti viimeisten vuosien aikana asettanut yksipuolisen lopputuloksen sisältävät moninaiset ennakkoehdot neuvottelujen aloittamiselle, ne eivät ole saaneet vastakaikua israelilaisilta. Sen lisäksi, että palestiinalaishallinto ei ylätason englanninkielisiä julkilausumia lukuun ottamatta ole sanoutunut irti pyrkimyksestään tuhota juutalaisvaltiota.

Ajatus ahdistuneesta maasta on sekin mielenkiintoinen, joskaan puheesta ei käy ilmi, mitä maata paavi tarkoittaa. YK:n maaliskuussa 2017 julkaiseman Onnellisuusindeksin (Happiness Index) mukaan Israel oli maailman 11:nneksi onnellisin maa, huolimatta jatkuvasta uhkasta ja painostuksesta, jota juutalaisvaltion asukkaat ovat saaneet osakseen viimeisen 70 vuoden ajan ympäriltä olevilta mailta. Ja YK:n tuntien, tähän tutkimukseen ovat saaneet sanoa mielipiteensä myös Israelin arabit.

Palestiinalaisalueiden sijoitus oli ymmärrettävästi vasta 103:s, ja syitä tähän on monia, joista vähäisin ei ole palestiinalaishallinnon korruptoituneisuus ja kansalle tarkoitetun kansainvälisen avun varastaminen, sekä kansan pettymys valtaapitävien illuusioon perustuvaan lupaukseen juutalaisvaltion tuhoamisesta, joka ei ole toteutunut. Naapurimaista Jordania sijoittui sijalle 74, Libanon 88, Egypti 104, ja Syyria 152.

Paavin puheessa Jeesus näkyi tämän jälkeen Syyrian, Irakin ja Jemenin lapsissa, samoin monen Afrikan maan lapsissa. Listalle mahtuivat myös Korean niemimaa, Venezuela ja Ukraina.

Liekö puheesta vahingossa unohtuneet ne sadat tuhannet lapset, joita katolisen kirkon papit ovat hyväksikäyttäneet vuosisatojen ajan kaikkialla siellä, minne katolinen kirkko on läänityksensä ulottanut. Mahtaisiko Jeesus näkyä näiden lasten tuskassa?

Joka tapauksessa paavin obsessoituminen Israelin ja palestiinalaisten konfliktiin osoittaa, ettei Vatikaanissa ole mikään muuttunut sitten tammikuun 1904, jolloin paavi Pius X vastasi juutalaisvaltion visionäärille Theodor Herzlille seuraavaa tämän pyytäessä paavin tukea juutalaisten pyrkimykselle perustaa Palestiinaan oma valtionsa:

Me, ja minä kirkon päänä, emme voi tehdä tätä. Mahdollisuuksia on kaksi. Joko juutalaiset takertuvat uskoonsa ja odottavat edelleen Messiasta, joka meille on jo ilmestynyt. Tällöin he kieltävät Jeesuksen jumaluuden emmekä voi auttaa heitä. Tai sitten he menevät sinne ilman mitään uskontoa, jolloin voimme olla heille jopa vielä vähemmän myönteisiä.

Paavin kanssa käyty pitkä keskustelu löytyy Theodor Herzlin päiväkirjasta ja päättyy paavin yhteenvetoon: ”Jerusalemia ei saa koskaan antaa juutalaisiin käsiin.”

Kesäkuussa 1943, holokaustin ollessa julmimmillaan, Vatikaanin edustaja Laodikean arkkipiispa AG Cicognani kirjoitti kirjeessään presidentti Franklin Rooseveltin Vatikaanin erikoislähettiläälle Myron Taylorille, että paavin halukkuutta pelastaa 4000 slovakialaista lasta ja saada heidät Palestiinaan ei tule tulkita Vatikaanin tueksi juutalaisvaltion perustamiselle sinne. Arkkipiispa ei myöskään jättänyt arvailujen varaan, mitä mieltä Vatikaani oli juutalaisista Palestiinassa:

Jos suurempia osia Palestiinasta annetaan juutalaisille, se olisi vakava isku katolilaisten uskonnolliselle kiintymykselle tähän maahan. Se, että juutalaiset olisivat enemmistönä, olisi häiriö näiden oikeuksien rauhalliselle harjoittamiselle Pyhässä maassa, joka on jo uskottu katolilaisille.

Presidentti Donald Trumpin Jerusalemin tunnustamispäätöksen tultua maailman tietoisuuteen, paavi kommentoi Jerusalemin tilannetta seuraavasti Vatikaanin viikoittaisessa puheessaan 6.12.2017:

En voi olla hiljaa siitä, että olen syvästi huolestunut viime päivinä kehittyneestä tilanteesta. Ja samalla haluan vedota sydämestäni varmistaakseni, että jokainen on sitoutunut kunnioittamaan kaupungin nykytilaa YK:n asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti.

Jerusalem on ainutlaatuinen kaupunki – pyhä juutalaisille, kristityille ja muslimeille – jossa kunnioitetaan pyhiä paikkoja, ja sillä on erityinen kutsumus rauhan puolesta. Rukoilen Herraa, että tällainen identiteetti säilyy ja vahvistuu Pyhän maan, Lähi-idän ja koko maailman hyväksi, ja että viisaus ja varovaisuus vallitsevat, jotta vältytään lisäämästä uusia jännityksen elementtejä maailmaan, jota jo nyt ravisuttavat ja haavoittavat monet julmat konfliktit.

On surullista, että Vatikaanin mielipiteet Jerusalemista ovat satojen vuosien ajan perustuneet sen omiin valtapyrkimyksiin ja maanomistukseen tuossa Pyhässä kaupungissa. Se, että paavit pitävät ohjenuoranaan Raamatun sijaan YK:n päätöslauselmia, on paitsi hämmentävää, myös johtaa suuren osan kristikuntaa harhaan tässä asiassa. Raamatun valossa on myös käsittämätöntä, että paavi ja hänen johdollaan suurin osa vanhojen kirkkojen ja läntisen maailman johtajista, paitsi yrittävät kaikin keinoin kieltää Jerusalemin juutalaisuuden, ovat antaneet islamille pysyväisen asuinsijan tuossa Suuren Kuninkaan kaupungissa. Erään pohjoisen maan ulkoministeri mukaan lukien.

Raamatun lupaus Jerusalemille on kuitenkin varma. Samaan aikaan kun pimeys ja eksytys peittävät alleen niin kansakunnat kuin kirkkokunnatkin, Jumala huolehtii oman suunnitelmansa etenemisestä Jerusalemissa kohti Messiaan paluuta (Jes. 52:8-10):

Kuulkaa! Vartijat kohottavat riemuhuudon, ja kaikki yhtyvät iloon, sillä omin silmin he näkevät, kuinka Herra palaa Siioniin. Puhjetkaa riemuun, te Jerusalemin rauniot, kaikki yhdessä iloitkaa! Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, hän on lunastanut vapaaksi Jerusalemin! Herra on osoittanut pyhän käsivartensa voiman kaikkien kansojen silmien edessä, niin että maan kaikki ääret näkevät pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on tuonut.

Ystävät, tänään ehkä enemmän kuin koskaan elinaikanamme meidän on rukoiltava rauhaa Jerusalemille ja noustava puolustamaan omissa yhteisöissämme Raamatun ilmoitusta suhteessa Israeliin, Jerusalemiin ja juutalaiseen kansaan. Tämä ei ole välttämättä suosittua, mutta se on Jumalan silmissä oikein.

Hyvää loppiaista ja siunattua alkanutta vuotta 2018 kaikille lukijoille.