Vastakohtien valtakunnat

 

Maailmanhistoriassa valtakuntia on noussut ja kaatunut. Maiden ja kansojen rajoja on piirretty parhaimmissa tapauksissa poliittisin sopimuksin, valitettavan usein kuitenkin veren, hien ja kyynelien voimalla. Irakissa Isis-sunnitaistelijat pitävät vain omaa uskonnäkemystään ja maailmankuvaansa oikeana ja ovat ajaneet sadat tuhannet mielestään vääräuskoiset kodeistaan ja kaupungeistaan. Kiristyksen, kidutuksen ja tappamisen tieltä ovat paenneet niin Pohjois-Irakin kristityt, jesidivähemmistöön kuuluvat kuin monet muut. Kaikki eivät ole onnistuneet pakenemaan, vaan heidät on surmattu raa’asti. Naisia ja tyttöjä on otettu orjiksi. Osa paenneista on nääntynyt autiomaassa tai Luoteis-Irakin Sinjarvuorilla ilman ruokaa ja vettä. Isisin otteita on verrattu esimerkiksi talibanien toimiin Afganistanissa. Sellainen rakentaa pelon ja vihan valtakuntaa, jossa ihmisillä ei ole toivoa eikä turvaa.

Tapahtumat ovat tuoneet mieleen aivan toisenlaisen valtakunnan, jota ei rakenneta väkivallalla eikä ihmisen voimalla. Rukoilemme sen tulemista Isä meidän -rukouksen toisessa pyynnössä. Raamatun mukaan Jumalan valtakunta etenee usein hiljaisesti meidän näkemättä koskaan tarkoin, missä tämän valtakunnan raja kulkee. Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi Luukkaan mukaan: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’ tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”

Perheniemi neliöb. elokuu MJa

Martti Luther opetti, että Jumalan valtakunta on ensimmäinen asia, jota meidän tulee rukoilla. ”Sen mukana saamme varmasti runsain määrin kaikkea muuta, kuten Kristus sanoo: ’Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin myös kaikki tämä teille annetaan’.”

Lutherin mukaan Jumalan valtakunta tarkoittaa juuri sitä, että Jumala on lähettänyt maailmaan Poikansa, Kristuksen, meidän Herramme, lunastamaan meidät vapaaksi Perkeleen vallasta ja liittämään meidät yhteyteensä sekä hallitsemaan meitä vanhurskauden, elämän ja autuuden kuninkaana. Näin hän torjuu syntiä, kuolemaa ja pahaa omaatuntoa. Sitä varten hän on antanut myös Pyhän Henkensä, joka vakuuttaa meidät Jumalan rakkaudesta ja pyhän sanan välityksellä valaisee ja voimallaan vahvistaa meitä uskossa.

Jumalan valtakunta on hänen läsnäoloaan ja vaikutustaan tässä maailmassa ja ikuisuudessa. Kaikkivaltiaana hän hallitsee koko luomakuntaa, vaikka emme aina voikaan nähdä hänen valtaansa. Jumala on luvannut pitää kaiken käsissään silloinkin, kun pahan valta näyttää vain kasvavan.

Tuoreen Kirkkojen maailmanneuvoston Yhdessä kohti elämää, lähetys ja evankelioiminen muuttuvassa maailmassa -lähetysasiakirjan mukaan kirkon toivo perustuu lupaukseen Jumalan valtakunnan tulemisesta. ”Se tarkoittaa Jumalan ja ihmiskunnan sekä koko luomakunnan välisten suhteiden ennallistamista. Vaikka näky Jumalan valtakunnan toteutumisesta on lähtökohtaisesti aikojen lopussa toteutuva eskatologinen todellisuus, se innostaa ja ohjaa meidän nykyistä osallistumistamme Jumalan pelastavaan työhön.”

Lähetys on Kolmiyhteisen Jumalan työtä maailmassa. Jumalan Henki tekee työtään köyhien ja syrjittyjen parissa, toimii oikeudenmukaisuuden puolesta, ja antaa elämää.

Asiakirja muistuttaa, että lähetystyön käytäntöjen tulee osoittaa solidaarisuutta kärsiviä kansoja kohtaan ja olla sopusoinnussa luonnon kanssa. ”Evankelioiminen tapahtuu itsensä antavalla nöyryydellä, toisia kunnioittaen ja vuorovaikutuksessa toisista kulttuureista ja uskonnoista tulevien ihmisten kanssa. Lähetykseen pitää liittyä se, että vastustetaan Jumalan valtakunnan arvojen kanssa ristiriidassa olevia, sortavia ja epäinhimillisiä rakenteita ja kulttuureita.”

Myös Lausannen liikkeen lähetyssitoumuksen 2010 esipuheessa sanotaan: ”Vielä kerran tulee päivä, jolloin maailman valtakunnista tulee meidän Jumalamme ja hänen Kristuksensa valtakunta ja Jumala asustaa lunastetun ihmiskuntansa keskellä uudessa luomakunnassa. Siihen päivään asti kirkko jatkaa osallistumistaan Jumalan antamaan lähetystehtävään, nähden sen iloisena ja ehdottoman kiireellisenä tehtävänä, kohdaten uusia ja jännittäviä mahdollisuuksia jokaisen sukupolven, myös omamme, aikana.”

 
Sansa artikkeliban 3.5. alkaen,MJa