Vahingollinen tuki

 

 

Haluaisinko minä tällaista tukea – ja mitä se kertoisi minusta, jos haluaisin?

Kalajoen Krist. opisto Neliöb. 8.-21.4.

Nämä kysymykset nousivat mieleeni lukiessani uutisen, jonka mukaan Helsingin seurakuntayhtymä on leikkaamassa tukensa kolmelta kirkon viralliselta lähetysjärjestöltä. Tukien lakkauttaminen koskisi Suomen Evankelisluterilaista Kansanlähetystä, Evankelisluterilaista Lähetysyhdistys Kylväjää ja radiolähetysjärjestö Sanansaattajaa.

Leikkauksen syy: järjestöjen väitetty kielteinen suhtautuminen naispappeuteen ja seksuaalivähemmistöihin.

Näissä järjestöissä on ihmisiä, joiden mukaan pappeus on miesten tehtävä. Näiden ihmisten kohdalla puhutaan pappeuden olemukseen liittyvästä vakaumuksesta, ei niinkään suhtautumisesta naispappeuteen. Tämä vakaumus ei ole kirkon mukaan harhaoppinen.

Mitä seksuaalivähemmistöihin tulee, henkilökohtaisesti en ole nähnyt enkä kuullut, että näiden järjestöjen edustajat olisivat puhuneet seksuaalivähemmistöistä kielteisesti. Päinvastoin olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että järjestöjen suhtautuminen rakentuu vakaumukseen, jonka ytimessä on Jumalan rajaton rakkaus jokaista luomaansa ihmistä kohtaan ja siihen, että Jumala rakastaa meitä syntisiä ihmisiä mutta vihaa syntiä.

Kuvassa on mukana myös vakaumus avioliitosta liittona miehen ja naisen välillä.

Kielteisyys ei siis koske ihmisiä vaan ihmisten tekoja.

Suunnitelma leikata taloudellista tukea kolmelta kirkon viralliselta lähetysjärjestöltä ei siksi ole puolustettavissa väitteellä kielteisellä suhtautumisella naispappeuteen ja seksuaalivähemmistöihin. Väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Leikkaussuunnitelma on puolustettavissa vain, jos katsomme oikeaksi rangaista järjestöjä pappeuden olemusta koskevasta vakaumuksesta sekä halusta seurata oman vakaumuksen mukaista Raamatun synti- ja avioliittokäsitystä.

En voi uskoa, että kirkko, joka kerta toisensa jälkeen on peräänkuuluttanut avoimuutta, suvaitsevaisuutta ja moniäänisyyttä, voisi hyväksyä tällaisia leikkaussuunnitelmia.

Eikö tässä olisi piispallisen kaitsennan paikka?

En myöskään voi uskoa, että ne joiden nimissä nyt toimitaan – siis naispapit ja seksuaalivähemmistöt – haluavat tukea, joka rakentuu toisten rankaisemiseen heidän vakaumuksensa takia ja joka viime kädessä johtaa kielteisiin, mahdollisesti jopa kohtalokkaisiin, seurauksiin sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät edes ymmärrä mistä on kysymys.

Eikö siis olisi suoraselkäistä ja rehtiä julkisesti kieltäytyä tällaisesta tuesta, joka loppujen lopuksi on vahingoksi niin antajalle, saajalle kuin sivullisillekin?