Uskonnollisia kiistoja Israelissa

 

Israelin ulkopoliittisten kuumien aiheitten varjossa käydään täällä säännöllisesti tiukkaa vääntöä juutalaisista uskonnollisista arvoista, jotka liittyvät mm. sapatin viettoon ja kouluopetukseen. Ortodoksijuutalaisten sanansäilän ja joskus fyysisessäkin käsittelyssä ovat maallistuneen tavallisen kansan ohella Jeesukseen uskovat juutalaiset, jotka kutsuvat itseään messiaanisiksi. Ortodoksit haukkuvat messiaanisia luopioiksi, jotka ovat kääntyneet juutalaisten vainoajien uskontoon.

Keväällä Negevin pääkaupungissa Beershevassa annettiin käräjäoikeuden vapauttava päätös paikalliselle päärabbille, jota messiaaninen seurakunta soimasi provosoinnista seurakuntaa vastaan jouluna 2005. Rabbia syytettiin mm. siitä, että hän olisi valheellisesti ilmoittanut kaupungin ortodoksiaktiiveille messiaanisten aikovan kastaa kymmenittäin juutalaisia lapsia kristityiksi. Tällaista suurtapahtumaa ei ollut, mutta huhu-uutisen suututtamat uskonnolliset juutalaiset ryntäsivät estämään tilannetta.

Perheniemi Neliöb. 15.-21.4.

Sadat ortodoksit hyökkäsivät pastoria ja kokousväkeä vastaan, rikkoivat omaisuutta ja repivät kirjoja. Syntynyttä kahakkaa tuli laannuttamaan kymmenittäin poliiseja. He pidättivät muutamia hyökkääjiä, mutta ketään ei vedetty oikeuteen.

Kun reilua vuotta myöhemmin ortodoksit kaavailivat uutta suurmielenosoitusta, messiaaninen seurakunta haastoikin yllättäen päärabbin oikeuteen varhemmasta mellakasta.

Oikeuskäsittelyn aikana päärabbin asianajaja selitti, että hänen päämiehensä tuli rukoilemaan messiaanisten kokouspaikalle eikä yllyttämään. Toisaalta poliisi todisti, että ortodoksimiehet tungeksivat väkivaltaisesti seurakunnan suljetulle pihamaalle, johon  rabbikin tuli myöhemmin. Väkivaltaisesta rynnäköstä otetut videot eivät riittäneet todistamaan päärabbin osuutta. Lisäksi puolustus pysyi tiukasti kannassaan, että rabbi tuli paikalle vasta mellakan jo alettua ja esiintyi sovittelijana.

Loppukevään oikeusistunnossa rabbin puolustus ei suostunut tuomarin esittämään sovitteluratkaisuun, jonka osana messiaaniset olisivat tyytyneet rabbin anteeksipyyntöön.

Valtaosa messiaanisista haluaa Jeesus -uskostaan huolimatta säilyttää juutalaisen identiteettinsä. He samastuvat muuhun kansaan, elävät arkea sen iloissa ja suruissa, käyvät armeijan jne. Siksi heitä loukkaa syytös petturuudesta. Lisäksi he haluavat muistuttaa Israelin lakien mukaisesta uskonnonvapaudesta.

Ortodoksijuutalaiset ovat kiivaita uskonnon puolustajia. He toivovat, että koko kansa kääntyisi kunnioittamaan pyhiä lakeja. He suojelevat jopa kivin arkeologisilla kaivauksilla löydettyjen vainajien hautarauhaa. Vuosi sitten he osoittivat Jerusalemissa kiihkeästi mieltään kaupungintalon alakertaan avattua sapatin parkkihallia vastaan. Kahakoissa loukkaantui useampia poliiseja ja mielenosoittajia. Kompromissina parkkipaikka siirrettiin muualle, mutta tätäkin ortodoksit ovat vastustaneet.

Autoilijoille on Jerusalemissa vähän yleisiä parkkitiloja Vanhan kaupungin läheisyydessä. Monet ei-uskonnolliset israelilaiset haluavat kuitenkin tulla sapattina tutustumaan pääkaupunkiinsa, sillä enemmistö kansalaisista tekee yhä kuusipäiväistä työviikkoa. Sapattina on pakko tulla kauempaa omalla autolla, sillä julkiset kulkuneuvot eivät liiku.

Jerusalemissa on suljettu sapattiliikenteeltä useita kymmeniä katuosuuksia, joista varoitetaan katusuluilla. Jos asiasta tietämätön eksyy rauhoitetuille kaduille, ortodoksien kivet voivat lentää kohti autoilevaa sapatin rikkojaa.

Tämän kesän alussa arviolta satatuhatta ortodoksia kokoontui myös Jerusalemiin osoittamaan mieltään koulukiistan vuoksi. Oikeuden päätöksellä passitettiin parisenkymmentä ortodoksivanhempaa muutamiksi viikoiksi vankilaan. He eivät sallineet lastensa mennä opinahjoon, jossa yhdisteltiin kahden eri ortodoksisuunnan alakoululaisia samoihin luokkiin. Tässäkin asiassa kalabaliikki tehosi, toistaiseksi vankilatuomiot jäädytettiin ja nyt etsitään kompromissia rauhan säilyttämiseksi ennen kuin koulut taas alkavat syyskuussa.

Alkuseurakunnan ajan messiaaninen Saulus Tarsolainen (Paavali) muistutti, että hänen veriveljensä juutalaiset on helppo sytyttää kiivauteen. Hän kuitenkin toivoi ja rukoili, että he tulisivat myönteisessä mielessä kateelliseksi Jeesuksen rauhansanomasta, jota hän edusti.

 

 
Dei, aamuvirkut, artikkeliban 7.2.- (2/2)