Kirjoittanut
Kirjoittaja on lääketieteen kandidaatti Tampereelta.
Valmistun näillä näkymin vuoden päästä lääkäriksi. Monet ystäväni ovat juuri samassa elämäntilanteessa, pari vuosikymmentä kestänyt koulutus on lopuillaan ja työelämä häämöttää. Opiskelu on ollut työlästä ja innostavaa, pitkäveteistä ja jännittävää. Se on yrittänyt pikkuhiljaa hioa minusta lääkäriä. Ja kohta se on ohi.
Opiskelun päättyminen, tämä kamalan ihana aikuistuminen jakaa lähipiirissä mielipiteet. Toiset kuopivat malttamattomina maata lähtökuopissaan kohti vuosien työn tulosta ja toiset kaivautuvat syvemmälle tiedekunnan epämukaviin mutta niin tuttuihin ja turvallisiin sopukoihin. Ensin mainitut valmistuvat hymyssä suin unelmiensa ammattiin ja jälkimmäiset…
Valmistuminen tuntuu monista elinkautiselta. Salaisissa painajaisissa se on kenties ikuinen tuomio kortistoon tai toisiaan toistavien päivien turruttama tylsä loppuelämä. Toisaalta myös työelämän vaatimustaso voi tuntua huikaisevan korkealta, ja varmaa on, että aina löytyy joku, joka pärjää paremmin.
Me täällä Suomessa olemme työteliästä kansaa. Protestanttisen etiikan kasvatteina meidän kuuluu raataa leipämme eteen ja saada työstä oikeutus olemassaoloomme. Me olemme työn orjia, työn raskaan raatajia, työn ja kuormien uuvuttamia. Valmistumisen kynnyksellä minun on kuitenkin kysyttävä itseltäni haluanko vain jaksaa työssä vai innostua siitä mitä teen?
Joku viisas on sanonut, että työhön tulisi suhtautua kuin harrastukseen ja harrastukseen kuin työhön. Siten on mahdollista saavuttaa tasapainoinen arki, johon kuuluu vuorokaudessa tasaisesti unta, harrastuksia ja työtä kahdeksan tuntia kutakin. On myös hyvä pitää mielessä, että muutokseen on aina mahdollisuus, ainakin teoriassa. Jos et jaksa, vaihda tyyliä, työpaikkaa tai jopa ammattia. Elämä on lyhyt.
Toivon, että voin sitten kerran eläkkeellä tyytyväisenä muistella kohta alkavaa työelämääni. Toivon, että minusta tulee inhimillinen ammattilainen, joka tekee iloiten työtä persoonallaan, uhraamatta kuitenkaan itseään työn alttarille. Toivon, että muistan myös nukkua ja harrastaa riittävästi. Samaa toivon myös sinulle.
”Elämässä pitää olla kaunista turhuutta, nöyryyttä ja intohimoa.” – Mika Waltari
