Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Todellisen itsenäisyyden edellytys

 

Svinhufvudin senaatti oli antanut eduskunnalle ehdotuksen tasavaltalaisesta hallitusmuodosta 4. joulukuuta 1917. Kaksi päivää myöhemmin eli tasan 96 vuotta sitten eduskunta hyväksyi eduskunnan ei-sosialististen ryhmien laatiman itsenäisyysponnen, siksi kai sitä voi nimittää. Siinä vahvistettiin senaatin ehdotukseen sisältynyt ajatus, että Suomi oli oleva riippumaton tasavalta. Samalla eduskunta antoi senaatille valtuudet ryhtyä toimiin Suomen itsenäisyyden tunnustamiseksi.

Tämä historiallinen dokumentti on hyvin lyhyt, siinä on vain 49 sanaa. Tätä voi pitää esimerkkinä suomalaisesta vähän karusta kansanluonteesta.  Esimerkiksi Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa oli yli tuhat sanaa.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Itsenäisyyspäivä on tänä päivänä kansallisen yhtenäisyyden juhla. Yhtenäisyyttä vahvistavat tietyt vuodesta toiseen toistuvat rituaalit: kynttilät sankarihaudoilla, arvokkaat juhlat eri puolilla Suomea, Tuntematon sotilas televisiossa ja tasavallan presidentin vastaanotto, jota seuraa edelleen miljoonayleisö kotisohvilla.

96 vuotta sitten yhtenäisyydestä ei ollut tietoakaan. Eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen äänin 100-88. Vähemmistöön jäänyt vasemmisto kyllä kannatti itsenäisyyttä mutta olisi halunnut toteuttaa sen sopimuksella Venäjän kanssa.

Eduskunnan äänestys 6. joulukuuta oli vain yksi rengas yhteiskunnallisten vastakohtien kärjistymisen ketjussa. Tammikuun lopulla vastakohdat kärjistyivät veriseksi yhteenotoksi. Kansalaissota ja sen jälkiselvittelyt jättivät yhteiskuntaamme syvät arvet, joiden paraneminen vei vuosikymmeniä, lienevätkö kaikki parantuneet vieläkään.

Suomi sai itsenäisyyden veristen vaiheiden kautta. Ja sen puolesta vuodatettiin paljon verta myös talvisodassa ja jatkosodassa. Nyt meillä on takanamme jo lähes 70 vuoden mittainen rauhan kausi. Sen aikana olemme vaurastuneet ja rakentaneet hyvinvointiyhteiskunnan. Elämme pidempään, olemme terveempiä ja rikkaampia kuin kukaan saattoi kuvitellakaan sata vuotta sitten.

Juuri nyt yhteiskunnallista ilmapiiriä leimaa kuitenkin huoli ja levottomuus. Jatkuuko Suomen menestystarina vai onko edessä köyhtymisen, kurjistumisen ja eriarvoisuuden syvenemisen tie?

En ryhdy väsyttämään kuulijoita kestävyysvajeilla tai rakenneuudistuksilla. Tunnustan vain nöyrästi, että olemme aika tiukassa paikassa.  Eikä minulla ole myöskään valmista ohjelmaa, jonka toteuttaminen ratkaisisi ongelmat.

Mutta yhdestä asiasta olen varma. Kun me poliitikot ryhdymme tekemään ratkaisuja Suomen ongelmien ratkaisemiseksi, päätösten pitää perustua kestävään arvopohjaan. Heikommista on pidettävä huolta. Yhteiskunnalliset erot eivät saa kärjistyä vaan kaikkien kansalaisten pitää voida kokea, että he ovat arvokkaita yhteiskunnan jäseniä.

Tässä kohden voin puhua paitsi poliitikkona myös teologian ylioppilaana. Jos haluaa etsiä väkevää todistusta yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tärkeydestä, kannattaa lukea Raamattua. Itsenäisyyspäivän lukemiseksi sopii vaikkapa Aamoksen kirjan varoitus Samarian kaupungille. Sitä uhattiin valloituksella ja itsenäisyyden menettämisellä sen takia, että ”Heillä ei ole tajua oikeudesta, vaan he kokoavat omaisuutta palatseihinsa vääryydellä ja väkivallalla”. Tuomion perusteena oli edelleen, että ”Te sorratte vähävaraisia ja riistätte köyhiä”.

Värikästä ja kovaa kieltä. Löydän siitä kuitenkin vahvan sanoman myös tälle päivälle. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ylläpitäminen ei ole vain ikävä kustannuserä vaan välttämätön edellytys itsenäisyyden säilyttämiselle.

Näillä ajatuksilla toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää.

Timo Laanisen radiokolumneja kuullaan Radio Deissä perjantaisin klo 8.40 ja 12.50.

 
Dei, Jippu, artikkeliban.(2/2) 28.9.- MJa