Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Tekoäly

 

Minulla oli tilaisuus maaliskuun alussa osallistua maailman suurimpaan vuotuiseen terveydenhuollon tietotekniikkakonferenssiin Las Vegasissa USA:ssa. Konferenssin järjestää HIMSS, Healthcare Information and Management System Society. Osallistujia on suurin piirtein 50 000 ja suuressa näyttelyssä 1300 näytteilleasettajaa. Kovin monessa paikassa ei USA:ssakaan tuollaista kokousta pystytä enää järjestämään. Nyt järjestelijöinä vuorottelevat Las Vegas ja Orlando.

Yksi tämän ajan kuuma aihe on tekoäly. Sen käyttö elämän eri osa-alueilla lisääntyy nyt vauhdilla. Datan käsittelyn rutiinitehtävät siirtyvät älykkäille ohjelmistoroboteille. Mutta tämä ei koske pelkästään rutiinia: myös varsin vaativissa tehtävissä tekoäly on osoittanut käyttökelpoisuutensa.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Tekoäly perustuu laskentakaavoihin, algoritmeihin. Kun koneelle syötetään tietoja, dataa, se pystyy tekemään siitä johtopäätöksen. Esimerkiksi, jos koneelle syötetään laboratoriotutkimusten tuloksia ja röntgenkuvia, kone pystyy algoritmiensa avulla määrittämään diagnoosin. Kun kone sitten saa diagnoosin ja sille annetaan tieto ihmisen ominaisuuksista ja elämäntilanteesta, se voi antaa hoito-ohjeen. Kone toimii itse asiassa ihan kuten ihminenkin: lääkärille on koulutuksessa rakennettu muistiin algoritmi, jonka avulla sitten, kun lääkäri saa potilaasta relevanttia tietoa, voidaan määrittää diagnoosi. Kun lääkäri saa lisää kokemusta, hänen algoritminsa kehittyy siten, että diagnoosit tulevat entistä tarkemmaksi. Nyt myös tekoäly pystyy oppimaan ja  siten parantamaan tekemiänsä päätöksiä.

Nykyään mielellään sanotaan, että tekoäly on vain apuväline. Itse asiassa esimerkiksi lääketieteessä tekoäly on joltain osin jo ohittanut ihmisen kyvyssä määrittää diagnoosi. Se tekee virheitä toki sekin, mutta selvästi vähemmän kuin ihminen.

Lääketiede ei ole ainoa alue, missä tekoäly hyvin kilpailee ihmisen kanssa. Pörssimeklareina on jo pitempään tietokoneet ja pörsseissä on nähty myös se, miten kone pystyy nopeasti luomaan ja tuhoamaan taloudellisia arvoja. Usein arvioidaan, että juristien työstä iso osa voidaan siirtää tekoälylle: juristienkin työ on aika puhdasta datan käsittelyä määritettyjen sääntöjen mukaan.

Rinnan tekoälyn kehittymisen kanssa kehittyvät erilaiset älykkäät koneet ja laitteet. Mekaanisessa työssä on jo paljon robotiikkaa ja samoin ”henkisessä” työssä.

Epäilemättä tulee käymään niin, että lähivuosina ihminen ”vapautuu” monista töistä. Aikaa jää uusiin töihin. Esimerkkinä on käytetty esimerksiksi ammattilaisurheilua: siinä koneen on vaikeata korvata ihmistä, koska urheilun tekee mielenkiintoiseksi nimenomaan sen inhimillisyys – virheet, joiden ansiosta kilpailuissa syntyy eroja. Toki 12 luistelurobottia pystyisipelaamaan jääkiekkopelin siinä kuin nelisenkymmentä ihmispelaajaa, mutta tunnelma varmaan olisi erilainen. (Sitä olen miettinyt, että olisi ekologista, jos esimerkiksi autokilpailut hoidettaisiin ihan virtuaalisina. TV-katsoja tuskin huomaisi, tuleeko kuva oikeasta lähteestä vai syntyykö se vain jossakin tietokoneessa.)

Mikä on siis ihmisen arvo, jos kone ajattelee paremmin kuin ihminen ja tekee paremmin kuin ihminen? Jos tuotantoa ajatellaan, koneet pystyisivät ihan hyvin huolehtimaan lisäarvon tuottamisesta. Ihmisestä on siinä suhteessa pikemmin haittaa kuin hyötyä. Mutta: luulen, että kone ei voi kuitenkaan olla hengellinen olento. Kone ei voi saada Jumalan elävää henkeä, syntyä uudesti ylhäältä. Kone ei pysty rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseä. Kone ei voi sydämestään ylistää Jumalaa, koska koneella ei ole sydäntä. Loppujen lopuksi, onkohan niin, että ihmisen arvoksi jääkin hänen spiritualiteettinsä, se Jumalan kuva, jonka Luoja on meihin luonut?