Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Syvä kunnioitus ja pelko

 

Raamattu tekee selväksi, että jokaisen kristityn tulisi ‘pelätä’ Jumalaa. Todellinen Jumalan pelko pitää sisällään syvän kunnioituksen ja hämmästyksen, ja vielä paljon enemmän. Daavid sanoo: ”Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä.” (Psalmi 36:1) Daavid tarkoittaa oikeastaan: ”Jos näen jonkun elävän pahuudessa, sydämeni kertoo ettei hän lainkaan pelkää Jumalaa. Hän ei tunnusta totuutta synnistään eikä kuule Jumalan kutsua pyhyyteen.”

Totuus on, että terve Jumalan pelko auttaa meitä voittoon vaikeina aikoina. Mistä me sitten saamme tällaisen pelon? Jeremia vastaa profetiassaan: ”Ja minä annan heille yhden sydämen ja yhden tien, niin että he pelkäävät minua kaiken elinaikansa, ja niin heidän käy hyvin ja heidän lastensa heidän jälkeensä. Ja minä teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton, niin etten käänny heistä pois, vaan teen heille hyvää; ja minä annan pelkoni heidän sydämiinsä, niin etteivät he minusta luovu. (Jer. 32:39-40)
Tämä on mahtava lupaus Jumalalta. Hän lupaa antaa meille pyhän pelon. Jumala ei istuta pelkoa sydämiimme yhdessä yliluonnollisessa välähdyksessä. Ei, hän istuttaa meihin pelon Sanansa kautta.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Tarkoittaako se sitä, että Jumalan pelko syntyy sydämiimme jos vain luemme Raamattua? Ei, ei lainkaan. Se tapahtuu, kun tietoisesti päätämme seurata Jumalan sanaa kaikessa mitä luemme. Näin kävi Esralle: ”Esra oli kiinnittänyt sydämensä Herran lain tutkimiseen, seuratakseen sitä ja opettaakseen Israelissa lakia ja oikeutta.” (Esra 7:10)

Jumalan pelko ei ole vain Vanhan testamentin asia. Se mainitaan molemmista testamenteissa. Vanha testamentti kertoo: ”Pelkää Herraa ja karta pahaa.” (Sananlaskut 3:7) Samoin Uusi testamentti julistaa: ”Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.” (Room. 3:18) Paavali jatkaa: puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” (2. Kor. 7:1)