Syntyikö Jeesus oikeasti Betlehemissä?

 

Jeesuksen historiallisuutta ei juuri kukaan alan tutkija kiistä. Hän on historiallinen henkilö siinä missä keisari Augustinus tai Pontius Pilatus. Sen sijaan kiistelyä on modernissa tutkimuksessa käyty siitä, missä Jeesus todella syntyi. On nimittäin tutkijoita, joiden mukaan Jeesus ei syntynyt Betlehemissä – niin kuin Raamattu väittää – vaan hän syntyi oikeastaan Nasaretissa. Perustelu mennee usein niin, että koska Jeesus kasvoi Galilean Nasaretissa, niin on vaikea ymmärtää, miksi hän olisi syntynyt Juudean Betlehemissä. Ajatellaan, että väite Betlehemistä Jeesuksen syntymäkaupunkina keksittiin, jotta hieno Messias-profetia näyttäisi toteutuneen.

”Sinä Betlehem, Sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelin hallitsija.” (Miika 5:1.)

Sansa syyskeräys neliöb

Kysymys Juudan Betlehemin ja Galilean Nasaretin suhteesta avaa mielenkiintoisen kokonaiskuvan, johon on ehkä hyvä tutustua. On nimittäin niin, että vuonna 104 eKr. juutalaiset valloittivat Galilean, ja liittivät sen osaksi Juudean kuningaskuntaa – ns. hasmonealaista kuningaskuntaa. Tämän yhteen liittämisen myötä suuri joukko juutalaisia, ehkä kymmeniä tuhansia, muutti Juudeasta pohjoiseen, Galileaan. Arkeologiset löydöt paljastavat, että tuona aikana Galileaan ilmestyi, kuin sieniä sateella, kyliä, joissa on samanlaiset kalustukset kuin tuon aikakauden Juudean kylissä ja kaupungeissa. Tämä juutalaisten Galilean uudelleen asuttaminen 100-luvulla eKr. toteutettiin kansallisen, uskonnollisen ja jopa messiaanisen innon ja toivon hurmiossa. Monet tämän alan tutkijat ajattelevat, että tämä 100-luvulla eKr. toteutunut Galilean liittäminen Juudean yhteyteen, on merkittävin yksittäinen tapahtuma ymmärtääksemme Jeesuksen aikaista Galileaa. Galilean tutkimuksen grand old man, professori Seán Freyne, ajatteli, että juutalaiset näkivät profetioiden täyttyvän Galilean uudelleen asuttamisen myötä.

”Aikoinaan Herra vei kunnian Sebulonin ja Naftalin mailta. Mutta kerran hän taas palauttaa kunniaan Meren tien, Jordanin takaisen maan ja muukalaisten Galilean. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.” (Jes. 8:23.)

”Näin sanoo Herra Jumala: Minä otan Joosefin ja hänen johtamiensa Israelin heimojen sauvan, sen, joka on Efraimin hallussa, ja liitän sen Juudan sauvan jatkeeksi.” (Hes. 37:19.)

Kuvahaun tulos haulle galilean stone jars
Arkeologiset kaivaukset osoittavat, että Juudeassa ja Galileassa on käytetty mm. samanlaisia kiviruukkuja. Tällaisia on löytynyt kaikkialta tuon ajan Juudeaa ja Galileaa.

Tämän tyyppiset profetiat puhuivat sen puolesta, että Israel – erityisesti Galilea – liitettäisiin Juudean yhteyteen. Niin olisi yksi kansa, yksi kuningas, yksi temppeli. Ei enää skismaa eikä alistamista. Historiallisesti katsoen, Joosefin ja Marian isovanhemmat ovat mahdollisesti muuttaneet useiden muiden uudisasukkaiden joukossa Juudeasta Galileaan. Joosefin ja Marian perheet ovat asettuneet Nasaretiin. Makkabealaiskirjassa kerrotaan, kuinka makkabealaiset valloittivat Juudean kuningaskunnan yhteyteen uusia alueita 140-luvulla eKr. Tämä lainaus Simon Makkabealaiselta kuvaa varmasti sitä intoa ja perustelua, jolla vähän myöhemmin myös Galilean alueet liitettiin Juudean yhteyteen.

”Emme me ole vallanneet vieraita alueita emmekä isännöi toisten mailla, Me olemme ottaneet haltuumme esi-isiemme perintömaat, jotka vihollisemme ovat aikojen kuluessa anastaneet. Kun saimme tilaisuuden, otimme isiemme perinnön taas omaan hallintaamme.” (1. Makk. 15:33.)

Kun otamme huomioon tämän historiallisen, kansallisen ja uskonnollisen taustan, niin on selvää, että galilealaisille uudisasukkaille raamatulliset profetiat ja lupaukset ovat olleet hyvin tärkeitä. Varmasti Joosef, joka kuului Daavidin sukuun, arvosti paljon perhehistoriaansa tuossa maineikkaassa Juudean pikkukylässä, Betlehemissä, josta itse kuningas Daavid oli ollut kotoisin. Nyt kun luemme nasaretilaisen neitsyt Marian kiitosvirren, niin voimme nähdä siinä lujaa kansallista ja uskonnollista taisteluintoa. Tuo neito ylistää Jumalaa, joka on

”lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista…” (Luuk. 1:46–56.)

Maria oli kätkenyt sydämeensä enkeli Gabrielin sanat, jotka koskivat poikaa, jonka hän kohta saisi synnyttää:

”Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” (Luuk. 1:32.)

Nämä sanat ovat kuin vuosisataisten Messias-profetioiden huippu. Toisaalta nämä sanat resonoivat niiden uhkien, vaikeuksien ja toiveiden kanssa, jotka liittyivät Daavidin kuningaskunnan ja Galilean suhteisiin. Historiansa saatossa Galilea oli kokenut kovia Daavidin kuningaskunnan yhteydessä. Se oli kärsinyt rikkaiden hallitsijoiden verotaakasta. Se oli paiskinut orjatyötä. Heti kuningas Salomon kuoltua (920-luvulla eKr.) valtakunta ajautui skismaan, koska galilealaiset kokivat olevansa orjien asemassa loistokkaassa Daavidin kuningaskunnassa! Galilea julistautui vapaaksi Daavidin kuningaskunnan alaisuudesta (1. Kun. 11–12). Myöhemmin, 730-luvulla eKr., Galilea oli ensimmäisenä joutunut Assyrian murskaavan armeijan valloittamaksi (2. Kun. 15). Israelin kansa, sebulonilaiset ja naftalilaiset, karkotettiin pakkosiirtolaisuuteen. Nyt galilealaisten harteita painoi Rooman valtakunnan verotaakka. Uhkana oli Rooman armeija.

Nyt neitsyt Maria sai kuulla Messiaan syntymästä. Nyt, niin hän uskoi, koittaisi pelastuksen aika. Suuret lupaukset täyttyisivät. Nyt syntyisi todellinen Messias, Jumalan Poika, kuningas, ja Marian poika, joka välittäisi galilealaisista. Jeesuksesta sanotaan, että kulkiessaan ”kaikissa kaupungeissa ja kylissä” – Galileassa – ja nähtyään väkijoukot, ”hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.” (Matt. 9:36.)

Mielestäni on selvää, että varsin luotettavien lähteiden perusteella (Matteus & Luukas) Jeesus todella syntyi Betlehemin kaupungissa, mutta kasvoi Galilean Nasaretissa. Tämä tilanne sopii varsin hyvin siihen historialliseen kokonaiskuvaan, jota olen tässä blogissani yrittänyt lyhyesti kuvata. Eli 100-luvulla eKr. juutalaiset, heidän joukossaan todennäköisesti Joosefin ja Marian isovanhempia, uudelleen asuttivat Galilean. Näin sai syntynsä se kansallinen pohja, jonka päälle syntyivät ne galilealaiset, jotka kohtaamme evankeliumeissa. Heillä oli valtavasti yhteyksiä, sukulaissuhteita, Juudean Betlehemiin ja muihinkin tuon alueen kyliin ja kaupunkeihin.