Suomalaisten usko kristinuskon Jumalaan on lähes puolittunut 20 vuodessa

 

Maallistuminen etenee suomalaisessa yhteiskunnassa ja kristinuskon asema suomalaisten valtauskontona murenee koko ajan. Tätä kehitystä kuvaa hyvin hiljattain julkaistu kirkon nelivuotiskertomus (2016-2019).

Suomalaisten usko kristinuskon Jumalaan on lähes puolittunut 20 vuodessa. Vuonna 1999 suomalaisista lähes puolet (47 %) uskoi Jumalaan, vuonna 2019 enää joka neljäs uskoi Jumalaan niin kuin kirkko opettaa. Jos lukuun lasketaan myös ne, jotka uskovat Jumalaan, mutta varsin toisin kuin kirkko opettaa, on jumalauskoisia 43 prosenttia suomalaisista. Vastaavaan ryhmään kuuluvia oli 20 vuotta aikaisemmin jopa 73 prosenttia. Usko Jumalaan korreloi selvästi iän kanssa. Vanhimmassa ikäryhmässä (70-79-vuotiaat) 43 prosenttia uskoi kristinuskon Jumalaan. Nuorimmassa ikäryhmässä (15-29-vuotiaat) heitä oli vain 15 prosenttia.

Sansa vuosisop neliö

Vain yksi tie?

Kaikista suomalaisista ainoastaan viisi prosenttia uskoo, että totuus löytyy vain yhdestä uskonnosta, muut ovat erehdystä. Neljännes suomalaisista uskoo, että kaikki uskonnot ovat yhtä tosia ja että ne opettavat pohjimmiltaan samaa totuutta. Noin joka kuudes suomalainen uskoo, että kaikissa uskonnoissa on jossain määrin totuutta, mutta täydellisimpänä totuuden voi löytää vain yhdestä uskonnosta. 29 prosenttia uskoo, että kaikki uskonnot perustuvat epätosiin uskomuksiin, mutta ne edustavat silti inhimillisiä tärkeitä arvoja. Uskonnottomista peräti 35 prosenttia piti uskontoja paitsi epätosina uskomuksina myös ihmisille haitallisina. Kaikista suomalaisista tällainen käsitys oli 12 prosentilla.

Mitä pitäisi tehdä?

Koska elämme erilaisten uskontojen, aatteiden ja ismien maailmassa, emme voi enää kristittyinä valta-asemasta käsin sanoa, miten ihmisten tulee elää ja uskoa. Tilanne on varsin toisenlainen kuin oli vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Kristinusko on monille yksi vaihtoehto monien joukossa.

Ja mitä sitten jää enää jäljelle: kristinuskon eettiset opetukset. Reunukset, joista puuttuu ydin.

Vaikka tarjolla on erilaisia aatteita ja uskontoja, se ei tarkoita, etteikö totuutta olisi olemassa.

Erilaisten aatteiden markkinoilla kristittyjen tuleekin pitää rohkeasti esillä elämän sanaa ja Jeesuksen sovitustyötä. Raamatun mukaan ilman Jeesusta ei voi olla yhteyttä elävään Jumalaan. Jeesus itse sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6). Johanneksen kirjeessä sanotaan: ”Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” (1. Joh. 5:12).

Moniarvoisessa yhteiskunnassa kirkon tulee pitää kiinni teologiastaan ja uskostaan. Jos se kaventaa teologiaansa, sillä ei ehkä hetken päästä ole uskon vakaumustakaan. Ja mitä sitten jää enää jäljelle: kristinuskon eettiset opetukset. Reunukset, joista puuttuu ydin.