Suojellaan lapsiamme

 

Eurooppalainen päivä lasten suojelemiseksi seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan on jälleen 18.11. Vain muutama päivä tuon jälkeen, 20.11, vietetään kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää.

Vuonna 1989 hyväksytty YK:n lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus. Sopimuksen mukaan lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Sopimukseen liittyy myös valinnaisia pöytäkirjoja. Yksi niistä on pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta. Tämä pöytäkirja velvoittaa sopimusvaltioita kieltämään lasten myynnin sekä lasten hyväksikäytön prostituutiossa tai pornografiassa.

Valitettavasti edes kansainväliset sopimukset eivät näytä suojelevan lapsia jatkuvasti lisääntyviltä seksuaalirikoksilta. Maailmanlaajuisesti yli 20% ihmiskaupan uhreista on lapsia, Afrikassa osuus on monin paikoin 100% (UNODC 2009). Lisäksi Eurojustissa työskentelevän syyttäjä Rudolf Christoffersen mukaan netin välityksellä tapahtuva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on kolminkertaistunut vuosien 2014-2015 aikana. Online streemaus mahdollistaa seksiaktin tilauksen netin kautta, jolloin tilaaja istuu omalla kotisohvallaan, ja katsoo oman näyttöpäätteensä kautta toisella puolella maapalloa tapahtuvaa, lapseen kohdistuvaa seksuaalirikosta. Netissä jatkuvasti laajeneva “valokuvausohjelma” puolestaan ajaa köyhät perheet myymään lapsiaan väkivaltaisiin, seksuaalisiin valokuviin. Valokuvat ovat osa lapsipornografista materiaalia, jonka levittäminen ja hallussapito ovat rangaistavia myös Suomessa. Silti Suomesta on vuoden aikana lähetetty yli 3000 lapsipornografista kuvaa Internet Watch Foundationin ylläpitämään kuvakantaan, jonka tarkoituksena on tutkia ja estää lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä.

Masentavinta tilastoissa on se, että me kristityt emme ole ongelman ulkopuolella.

Elämme yhteiskunnassa, jossa yhä useampi lapsi altistetaan seksuaaliselle riistolle ja väkivallalle. Tilastokeskuksen tietojen mukaan poliisin tietoon tulleet, lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset ja niiden yritykset ovat kasvaneet Suomessa koko 2000-luvun ajan. Kun vuonna 2003 esiin tulleita tapauksia oli 756, niin vuonna 2013 tapauksia oli jo yli 1800.

Katolisen kirkon hyväksikäyttöskandaalit koskettivat yli 17 000 uhria USA:ssa. Suomessa kohua herättivät eri herätysliikkeiden piirissä tapahtuneet, systemaattiset lasten hyväksikäytöt. Omiin korviini kantautuu jatkuvasti hyväksikäyttötarinoita, joissa sekä uhri että hyväksikäyttäjä ovat tunnustavia kristittyjä. Silmiini osuu
hälyttäviä tilastoja, jotka kertovat karua kieltään mm. suomalaisten kristittyjen pornon käytöstä: 50% itseään hyvin uskonnollisina pitävistä miehistä ja 25% itseään hyvin uskonnollisina pitävistä naisista oli katsonut pornoa kuluneen vuoden aikana.
(Kontula 2001).

Tuntuu että me kristityt elämme kuplassa, jossa kaikki paha nähdään oman yhteisön ja perheen ulkopuolisena. Olemme niin keskittyneet tuomitsemaan maailmassa olevan pahuuden, ettemme näe tuota pahuutta omassa elämässämme. Olemme kuin suoraan Jeesuksen vertauksen sanoista: Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? (Luuk.6:41)

Voisimmeko tulevien, lapsen oikeuksiin keskittyvien päivien innoittamina kääntää katseemme lapsiin, jotka tälläkin hetkellä kärsivät? Voisimmeko haastaa itsemme ja lähimmäisemme toimimaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta? Voimmeko hetken aikaa muistuttaa itseämme näistä Jeesuksen ääneen lausumista sanoista: Ja joka ottaa tykönsä yhden tämän kaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. (Matt.18: 5-6)