Sinun Jumalasi on minun Jumalani

 

Juutalainen ja kristillinen maailma hiljentyvät pian viettämään pääsiäistä, juutalaiset Egyptistä vapautumisen muistoksi ja me kristityt Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen muistoksi. Vaikka juutalaisen Jeesuksen ristiinnaulitseminen tapahtui tietysti juutalaisena pääsiäisenä, kristillisen kirkon pääsiäinen on jo 1700 vuoden ajan elänyt erillään juutalaisesta kalenterista.

Siinä missä Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 11. luvussa meidän villien oksien eli pakanoiden oksastamisesta jaloon oliivipuuhun eli juutalaisiin, niin todellisuus vajaat 300 vuotta myöhemmin menikin toisinpäin, eli pakanakristityt irtautuivat jalosta oliivipuusta.

Treen srk, neliöb 3.-16.4, MJa

Tämä tapahtui v. 325 pidetyssä Nikean kirkolliskokouksessa ja vauhditti kristillisessä kirkossa jo pitkään vaikuttanutta juutalaisallergiaa, jota sittemmin mm. kirkkoisä Augustinus (354–430) ja uskonpuhdistajana tunnettu Martti Luther (1483–1546) aktiivisesti edistivät.

Lutherin vuonna 1543 julkaisema kirja Juutalaisista ja heidän valheistaan oli yksi Hitlerin rotupolitiikan perusteos, tehden Saksan kirkoille helpoksi sulkea silmänsä juutalaisten kansanmurhalta.

Lutherin tekstien vaikutus näkyi myös Suomessa 1800-luvulla pappissäädyn edustajien vastustaessa valtiopäivillä kiivaasti juutalaisten kansalaisoikeuksia, jotka heille myönnettiin vasta 1918. Kirkollisesta juutalaisvastaisuudesta väitöskirjan tehneen Paavo Ahosen mukaan vuosina 1917─33 vain yksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispa, Tampereen Jaakko Gummerus, ei esittänyt juutalaisvastaisia näkemyksiä.

Nikean kirkolliskokouksen epäraamatullinen päätös sai aikaan luonnottoman ja vihamielisen suhteen valtaa käyttävien kristittyjen ja pienenä vähemmistönä olleiden juutalaisten välille, jossa kristityt ovat yhteyden rakentamisen sijaan nähneet juutalaiset ainoastaan käännyttämisen kohteena. Ja kun he eivät kääntyneet, heidät hylättiin, kuten Lutherkin teki.

Yad Vashemin holokaustikeskus Jerusalemissa ylläpitää luetteloa henkilöistä, jotka pelastivat juutalaisia toisen maailmansodan aikana. Tässä Vanhurskaat kansojen keskuudessa -luettelossa oli vuonna 2020 yhteensä 27 712 nimeä.

Näistä vanhurskaista vain 638 oli saksalaisia, joita vuonna 1939 oli yhteensä 86 miljoonaa. Koko Euroopan väkiluku oli tuolloin noin 500 miljoonaa, joten vanhurskaiden osuus koko väestöstä oli mitätön, vain n. 0,0055 % eli yksi noin 18 000 ihmistä kohden.

Olisiko sinulla ollut rohkeutta tehdä sellaista, joka olisi antanut kunniapaikan kansakuntien vanhurskaiden joukossa? Tehdä jotakin sellaista, mitä Paavali pohti, tulemaan itse kirotuksi, riskeeraamaan oman henkensä pelastaakseen edes yhden juutalaisen?

Antisemitismin ja Israel-vastaisuuden noustessa Raamattu haastaa meidät uskovat ymmärtämään sen, minkä moabilainen Ruut sanoi israelilaiselle anopilleen Noomille (Ruut 1:16):

Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.

Siunattua pääsiäisen aikaa!

 

Kirjoitus on ensin julkaistu Ristin Voitto -lehdessä 25.3.2021.