Lapset sukupuoli-ideologian uhreina

 

Marinin hallituksen tarkoituksena on säätää “itsemääräämisoikeutta kunnioittava laki sukupuolen vahvistamisesta. – – Sukupuolen voi hakemuksesta korjata täysi-ikäinen henkilö, joka esittää perustellun selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa korjattavaan sukupuoleen.” (Hallitusohjelma 3.3.1.)

Onko lapsella oikeus sukupuolenvaihdokseen?

Sansa neliöb. 15.9.-15.10.MJa

Hallitusohjelman mukaan oikeus määrätä sukupuolensa on tarkoitus rajoittaa täysi-ikäisiin. Monet poliittiset vaikuttajat kuitenkin haluaisivat ulottaa tämän oikeuden myös lapsiin. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen vaatii valtioneuvostolle 21.1.2021 antamassaan lausunnossa vahvistamaan lasten sukupuolta koskevaa itsemääräämisoikeutta eli ”lasten oikeutta omaan koettuun sukupuoleen – – niin lainsäädännöllä kuin muillakin keinoin”. Hän ei tarkastele lapsen halua muuttaa sukupuoltaan kehityspsykologisena tai psykiatrisena ongelmana vaan identiteettinä ja ihmisoikeutena.

Lapsiasiavaltuutetun lakimiehen Sonja Vahteran mukaan ”lapsen sukupuoli on lähtökohtaisesti lapsen itsensä määriteltävissä ja hänen näkemyksensä omasta sukupuolestaan tulee huomioida asianmukaisesti lapsen kehittyvien kykyjen mukaan”. Jopa ”hoitotoimenpiteiden hyötyjä tulee peilata lapsen oikeuksien edistämiseen”. (Vahtera, sit. Peltonen 2021)

Vahtera pitää lapsen oikeuksien kannalta ongelmallisena sitä, että Marinin hallitusohjelmassa ei ole turvattu alaikäisten oikeutta juridisen sukupuolensa korjaamiseen, vaikka Suomi on ”saanut toistuvasti huomautuksia liittyen keinotekoisiin ikärajoihin”. Vahtera kritisoi sitä, että lasten halua vaihtaa sukupuoltaan käsitellään transpolilla psykologisena ja psykiatrisena ongelmana eikä lapsen ihmisoikeutena. Vahteran mukaan Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut, että sukupuoli-identiteetin patologisointi on yksi sateenkaari-ihmisten kokemien ihmisoikeusloukkausten juurisyistä. (Emt.)

Lapsiasiavaltuutettu ja hänen lakimiehensä kannattavat uutta ideologiaa, jonka mukaan ”sukupuolenvaihdos ei ole enää lääketieteellinen kysymys; siitä on tullut identiteetti” (Soh 2020: 174). Lapsista ja nuorista halutaan tehdä tämän uuden ideologian koehenkilöitä.

Lapsiasiavaltuutettu laiminlyö kehityspsykologisen ja psykiatrisen näkökulman

Jos lapsiasiavaltuutettu tarkastelisi suomalaistyttöjen lisääntynyttä sukupuoliahdistusta psykiatrian tai vaikkapa sosiaalipsykologian näkökulmista, hän ehkä vaatisi hallitusta teettämään selvityksen nuorten sukupuoliahdistuksen lisääntymisestä, kuten Ruotsissa ja Englannissa on tehty. Hän kuitenkin sivuuttaa tämän näkökulman. Hän ei näe ongelmaa siinä, että mm. autistiset, masentuneet ja kiusatut tytöt alkavat yhtäkkiä haaveilla rintojen poistosta ja hormonihoidoista.

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen Palveluvalikoimaneuvoston (Palkon) näkökulma on erilainen. Sen tuoreiden hoitosuositusten mukaan sukupuoliristiriidasta kärsivien ”ensivaiheen hoito on kaikissa ikävaiheissa psykososiaalinen tuki”. Syynä on se, että ”Sukupuoliristiriidasta kärsivillä on keskimääräistä enemmän psykiatrista sairastavuutta kuten masennusta ja sosiaalista ahdistuneisuutta ja näiden hoito tulee olla järjestettynä ennen sukupuoli-identiteetin selvittämistä ja tarvittaessa sen aikana.”

Palkon suositukset perustuvat laajaan tutkimusaineistoon. Nuorten identiteetti on vielä kehittymässä. Psyykkisten ongelmien tai traumojen vääristämän identiteetin tukeminen vanhempien kasvatusoikeuden kustannuksella on ideologista sinisilmäisyyttä. Ihmisoikeuksien ja syrjimättömyyden käsitteitä käytetään harhaanjohtavalla tavalla, jos niiden nimissä masentuneet ja ahdistuneet nuoret erotetaan vanhempiensa ohjauksesta ja harhautetaan hoitoihin, jotka tekevät heistä elinikäisiä potilaita.

Entä jos lapsi myöhemmin katuu sukupuolenvaihdostaan?

Vahteran mukaan lapsille tulee myöntää oikeus itse määrätä juridinen sukupuolensa. Hän näyttää olettavan, ettei tällainen nuorille annettu oikeus voi tuottaa mitään vahinkoa, koska nuoret voivat halutessaan muuttaa sukupuolensa takaisin alkuperäiseen sukupuoleensa, jos heidän mielensä muuttuu.

Vahteran oletus ei kuitenkaan pidä paikkaansa tieteellisen tutkimuksen valossa. Jos nuoret lähtevät juridisen sukupuolenvaihdoksen tielle, heidän voi olla vaikea myöhemmin tunnustaa, että heidän tuntemuksensa ovat muuttuneet ja että he haluaisivatkin elää alkuperäisen sukupuolensa mukaista elämää. Nuorisopsykiatrit Riittakerttu Kaltiala-Heino ja Laura Suomalainen (2017) viittaavat hollantilaiseen tutkimukseen, jonka mukaan osalle sosiaalisen sukupuolensa vaihtaneista lapsista ja nuorista ”oli ollut ahdistavaa ja häpeällistä kertoa, että kokemus on muuttunut”.

Mitä enemmän lasta tai nuorta tuetaan uskomuksessaan, että hän on vastakkaista sukupuolta, sitä lujemmaksi hänen uskomuksensa tulee ja sitä vaikeampaa hänen on myöhemmin luopua siitä. Juridinen sukupuolenvaihdos tekee nuorelle vaikeammaksi palata alkuperäisen sukupuolensa mukaiseen elämään, vaikka hän murrosiän normaalin kehityksen tuloksena niin haluaisikin tehdä, koska hän joutuisi julkisesti tunnustamaan erehtyneensä.

Tutkimuksen mukaan sosiaalinen sukupuolenvaihdos on kaikkein voimakkain yksittäinen tekijä, joka ennustaa, kuinka monien nuorten sukupuoliahdistus jää pysyväksi (Steensma ym. 2013). Jos sukupuoliahdistunutta lasta rohkaistaan halussaan elää toisen sukupuolen roolissa, siitä tulee osa hänen identiteettiään. Jos nuorelle sen sijaan annetaan kasvurauha, ”neljä viidesosaa lapsuudessa vahvaakin sukupuolidysforiaa kokevista tai voimakkaan sukupuoliepätyypillisesti käyttäytyvistä lapsista ei vartu transsukupuolisiksi nuoriksi ja aikuisiksi” (Kaltiala-Heino & Suominen 2017).

Seuraukset vanhempien kasvatusoikeudelle

Kun sukupuolenvaihdosta tarkastellaan identiteettinä ja oikeutena, lapsensa sukupuolenvaihdosta vastustavien vanhempien katsotaan loukkaavan lapsen oikeuksia. Uuden ideologian mukaan tällaisiin vanhempiin tulisi kohdistaa tehokkaita viranomaistoimia ja oikeudellisia sanktioita. Pekkarinen (2021) vaatii, että ”lapsilla tulee olla tosiasiallisia ja tehokkaita keinoja saattaa kokemansa tasa-arvon ja syrjinnän loukkaukset käsiteltäväksi toimivaltaisessa viranomaisessa”.

Jos vanhemmat pyrkivät suojelemaan lapsiaan sosiaalisen tartunnan välityksellä etenevältä sukupuolihämmennykseltä, heidän katsotaan tämän näkemyksen mukaan uhkaavan lapsensa oikeuksia, sen sijaan että heitä arvostettaisiin lapsensa hyvinvoinnista huolehtivina ja valveutuneina kasvattajina.

Naistutkimuksen professori Donna M. Hughes (2021) kritisoi tätä poliittisen vasemmiston valtaansa saanutta sukupuoli-ideologiaa ”valheelliseksi mielikuvitusmaailmaksi”, joka eroaa QAnonin mielikuvitusmaailmasta sikäli, että ”todellisista lapsista tulee sen todellisia uhreja”.  Hughes vastustaa näiden harhakuvitelmien levittämistä nuorille, jotka saadaan uskomaan, että sukupuolen lääketieteellinen vaihtaminen on mahdollista. ”Vanhemmat ovat surun murtamia, koska lapset tekevät elämää mullistavia valintoja, joita vanhemmat eivät pysty estämään.” Hughesin mukaan olemme joutuneet aikakauteen, jossa ihmiset pakenevat mielikuvitusmaailmaan ja harhakuvitelmiin.

Uuden sukupuolikäsityksen vaikutukset

Voidaksemme arvioida seurauksia Marinin hallituksen ohjelmasta säätää “itsemääräämisoikeutta kunnioittava laki sukupuolen vahvistamisesta”, on mielekästä tarkastella vastaavien lainsäädännöllisten muutosten seurauksia muissa maissa. Yksi valaiseva esimerkki on Kanada.

Vuonna 2017 Kanadassa säädettiin laki (Bill C-16), joka kieltää syrjinnän “sukupuoli-identiteetin tai sukupuoli-ilmaisun perusteella”. Kun tämä laki säädettiin, maailmankuulu psykologian professori Jordan Peterson ennusti, että laki johtaisi kansalaisten sananvapauden vakavaan rajoittamiseen.

Vaikka Petersonin arvioon suhtauduttiin epäilevästi, se on sittemmin osoittautunut oikeaksi. Lääketieteellistä sukupuolenvaihdosta läpikäyvän tytön (A. B.) isä (C. D.) vangittiin 16.3.2021, koska hän julkisissa kannanotoissaan puhui tyttärestään tyttärenä ja kieltäytyi kutsumasta häntä pojaksi. Hänen katsottiin syyllistyneen oikeuden halventamiseen, koska Brittiläisen Kolumbian korkein oikeus oli päättänyt 27.2.2019: “Perheväkivaltana pidetään yritystä vakuuttaa AB luopumaan sukupuoliahdistuksen hoidoista; AB:n puhuttelemista syntymänimellään; AB:sta puhumista tyttönä joko suoraan hänelle itselleen tai kolmansille osapuolille”.

Tytön ollessa 14-vuotias psykologi rohkaisi häntä sukupuolenkorjaukseen ja lastenlääkäri päätti antaa hänelle mieshormonia vastoin isän tahtoa. Isä yritti estää hormonihoidot pelätessään tytön myöhemmin katuvan hormonien kehossaan aiheuttamia pysyviä muutoksia kuten äänen madaltumista ja mahdollista hedelmättömyyttä.

Asian mentyä oikeuteen isältä vietiin oikeus ohjata tytärtään sukupuoli-identiteettiin liittyvissä kysymyksissä, puhutella häntä tyttäreksi tai esittää asiasta julkisia kannanottoja. Isä koki kuitenkin moraaliseksi velvollisuudekseen vastustaa hoitoja, koska hän uskoi tytön myöhemmin katuvan hormonien hänen kehossaan aiheuttamia pysyviä muutoksia. ”Mitä tapahtuu, kun kupla puhkeaa ja harha häviää – – Hän ei voi koskaan palata elämään terveessä tytön kehossaan – – Nuoret eivät ymmärrä. Kuka 13-vuotias ajattelee perheen perustamista ja lasten saamista?”

Isä on nyt vangittu ja hänet viedään 12.4.2021 oikeuteen syytettynä oikeuden halventamisesta ja “perheväkivallasta” tytärtään kohtaan, koska hän on julkisissa kannanotoissaan kutsunut tytärtään tyttäreksi eikä pojaksi. Isän vangitsemisen jälkeen Peterson twiittasi: “Tämä ei voisi koskaan tapahtua, sanoivat ne, jotka pitivät näkemystäni Bill C-16:sta pelkoa lietsovana. Lain luettuani kuitenkin ymmärsin, että näin tulisi väistämättä käymään.”

Princetonin yliopiston professori Robert P. George twiittasi 26.3.2021: ”Tavalliset vahvan hallituksen kannattajat kieltävät ihmisiä sanomasta asioita, joiden he uskovat olevan tosia. Totalitaarisen pakkovallan kannattajat vaativat ihmisiä sanomaan asioita, joiden he tietävät olevan epätosia.”

Valtio kontrolloi puhetta

McGillin yliopiston professori Douglas Farrow’n mukaan kanadalaisten isän tapaus antaa esimerkinomaisesti kuvan siitä, kuinka valtiovalta voi tehokkaasti hallita kansalaisiaan itsemääräämisoikeuteen perustuvan sukupuolikäsityksen avulla.

”Tämä oikeuden päätös ei hyökkää pelkästään yhtä vanhempaa ja lasta vastaan, vaan jokaista vanhempaa ja lasta vastaan. Sillä itse perheen idea häviää, kun henkilökohtainen itsemääräämisoikeus ymmärretään siten, ettei sukupuolittuneella keholla ole merkitystä. Jos sukupuolittuneella keholla ei ole merkitystä, niin vanhemmuudella tai sukulaissuhteilla ei ole merkitystä.” (Farrow 2019)

Oikeuden päätöksestä suhteessa tähän yhteen isään ja hänen tyttäreensä voi seurata, että ”pian on lain kieltämää ja rankaisemaa ’perheväkivaltaa’ kenelle tahansa kieltäytyä hyväksymästä sukupuoli-identiteettiä koskevaa väitettä – – Juuri tähän ovat sukupuolen valtavirtaistamista ajavat aktivistit pyrkineet pääasiassa vihapuhetta ja syrjintää koskevien lakien avulla.” (Emt.) Jos tällainen lainsäädäntö tulee voimaan, ”on laista tullut sorron eikä oikeudenmukaisuuden väline. Toivon, että tulen vastustamaan sitä ilman pienintäkään epäröintiä, ja toivon, etten ole ainoa, joka niin tekee.” (Emt.)

Farrow’n mukaan tuomarit syyllistyvät väkivaltaan tyttöä kohtaan rohkaistessaan häntä harhaisessa uskomuksessaan, että tytön olisi mahdollista vaihtaa sukupuoltaan. ”Oikeuden yritys määritellä tytön kromosomit merkityksettömiksi on itsessään väkivaltaa perhettä kohtaan – tätä perhettä ja kaikkia perheitä kohtaan – – Sen enempää AB itse kuin tuomarit Bowden ja Marzari eivät voi tehdä tytöstä poikaa. Siihen eivät pysty myöskään tytön hoitajat ja lääkärit, yrittivätpä he kuinka paljon tahansa.”

Kirjallisuus

Farrow, Douglas (2019) The New Family Violence. First Things 5/2019. https://www.firstthings.com/web-exclusives/2019/05/the-new-family-violence

Hughes, Donna M. (2021) “Fantasy World on the Political Right and Left: QAnon and Trans-Sex Beliefs.”  https://4w.pub/fantasy-worlds-on-the-political-right-and-left-qanon-and-trans-sex-beliefs-2/

Kaltiala-Heino Riittakerttu ja Suomalainen Laura (2017): ”Kommenttipuheenvuoro nuorisopsykiatrian näkökulmasta.” Lapsen itsemääräämisoikeus sukupuoleen. Pyöreän pöydän keskustelu Säätytalolla 13. marraskuuta 2017. http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2018/02/Kommenttipuheenvuoro_Kaltiala-Heino_ja_Suomalainen.pdf

Pekkarinen, Elina (2021) Lausunto koskein Valtioneuvoston tasa-arvopoliittista selontekoa. Lausunto – Lausuntopalvelu

Peltonen, Julia (2021) Lapsiasiavaltuutetun lakimies: Transpolin toimintatavat eivät ole lapsen oikeuksien mukaisia. https://kehraaja.com/kyseenalaista-monella-tapaa-transpolien-toimintatavat-eivat-lapsen-oikeuksien-mukaisia/

Puolimatka, Tapio (2021) Laittomuuden salainen vaikutus. Perussanoma. https://perussanoma.fi/p/790-laittomuuden-salainen-vaikutus/

Soh, Debra (2020) The End of Gender: Debunking the Myths about Sex and Identity in Our Society. Threshold Editions.

Steensma, Thomas D. & McGuire, Jenifer K. & Kreukels, Baudenwijntje P. C. & Beckman, Anneke J. & Cohen-Kettenis, Peggy (2013) “Factors Associated with Desistence and Persistence of Childhoold Gender Dysphoria: A Quantative Follow-up Study”. Journal of American Academy of Child and Adolescent Psychiatry 2013, 52 (6): 582-90.