Seksuaalivallankumous murtaa vapauden perustaa

Yksi yhteiskuntaelämän keskeinen paradoksi on, että kun yksilön vapaus korotetaan ylimmäksi arvoksi, seurauksena on perheen ja yhteiskunnan hajoamisprosessi, jonka lopputuloksena yksilön vapaus kaventuu.

Seksuaalisen vapauden ja valtion keskitetyn kontrollin ajatellaan usein olevan toistensa vastakohtia. Todellisuudessa ne saattavat olla toistensa edellytyksiä, kuten Aldous Huxley kirjoittaa vuonna 1932 esipuheessa kirjaansa Uusi uljas maailma: ”Poliittisen ja taloudellisen vapauden vähetessä on seksuaalisella vapaudella taipumusta vastaavasti kasvaa.”

Perhekeskeinen kulttuuri vapauden edellytyksenä

Vapaan yhteiskunnan edellytyksenä on perhekeskeinen kulttuuri, joka tukee sekä aikuisten että lasten moraalista kehitystä. Vapaat instituutiot edellyttävät yksilöä, joka hallitsee itseään eettisesti. Itsehallinnan kyky ei ole synnynnäinen, vaan se kehittyy lasten saadessa henkilökohtaista ohjausta rakastavassa perheessä.

Perheinstituution hajotessa nuorison häiriökäyttäytyminen ja nuorisorikollisuus kasvavat. Yhteiskuntamoraalin heikentyessä keskitettyjä valvontajärjestelmiä täytyy kehittää ja valtion viranomaisten valtaa kasvattaa. Ongelmien kasautuessa yhteiskunta ei enää pysty hallitsemaan niitä asettamatta lisärajoituksia kansalaisten vapaudelle.

Seksuaalinen vapaus ja vallan keskittyminen

Ranskan suuri vallankumous ja bolševistinen vallankumous Venäjällä ovat esimerkkejä yhteiskunnallisista murrosvaiheista, joissa ylioptimistinen edistysusko johti aluksi seksuaalisen vapauden lisäämiseen perhe-elämän kustannuksella. Seurauksena ei kuitenkaan ollut onnen ja hyvinvoinnin aikakausi vaan perheen hajoamisen aiheuttamia yhteiskunnallisia ongelmia. Ongelmien ratkaisuksi valtion valtaa kasvatettiin. Totalitarismin kehitystä edelsi luopuminen ehdottomista perhearvoista.

Vallankumouksellisia kehityskulkuja voidaan verrata paljon hitaampiin vastaaviin kehityskulkuihin antiikin Kreikassa ja Roomassa ja myöhemmin Euroopassa. Näissä historiallisissa kehityskuluissa ilmenee yhteiskunnan vapauden, tasapainon ja hyvinvoinnin riippuvuus perheen eheydestä ja hyvinvoinnista.

Perheinstituution heikentyessä antiikin Rooman tasavalta ajautui sisäisiin levottomuuksiin ja sekasortoon, mitkä johtivat vallan keskittymiseen ja keisarinvaltaan. Perheinstituution hajotessa yhteiskunnan elinvoimaisuus heikkeni eikä Rooma lopulta pystynyt puolustautumaan germaanisten heimojen painetta vastaan, jotka olivat elinvoimaisempia vahvemman perhekulttuurinsa takia. Nämä prosessit johtivat Rooman valtakunnan hajoamiseen.

Omana aikanamme on toteutumassa sama prosessi, joka etenee seksuaalisen vapauden kautta perheen hajoamiseen, lasten pahoinvointiin, yhteiskunnallisten ongelmien kasvuun, köyhien ja rikkaiden välisen kuilun syvenemiseen, vallan väärinkäyttöön ja totalitarismiin. Seksuaalista vapautta lisäämällä luodaan nautinnonhakuisista irrallisista yksilöistä koostuva yhteiskunta, joka ei pysty tuottamaan vastapainoa eliitin valtapyrkimyksille.

Aikamme seksuaalivallankumous ja vapauden kaventuminen

Vallan keskittymistä edistävät useat rinnakkaiset prosessit:

(1) Perinteinen sukupuolijako murretaan ja sukupuolineutraali avioliittolaki saatetaan voimaan, mikä murentaa avioliiton keskeisiä normeja kuten sukupuolten toisiaan täydentävyyttä, elinikäisyyttä ja puolisouskollisuutta. Perheinstituution hajotessa lasten pahoinvointi kasvaa. Kun laista poistuu lasten oikeus isään ja äitiin ja vastaavasti vanhempien juridinen oikeus määrätä lastensa kasvatuksesta, valtion valta ulottuu perhe-elämän ytimeen ja saattaa lasten kasvatuksen valtion ohjaukseen.

(2) Laajamittainen seksuaaliopetus seksualisoi lapset ja luo nautinnonhakuiseen elämäntapaan orientoituneen ihmisen, jolta puuttuu kyky perhe-elämän vaatimaan seksuaalielämän itsehallintaan. Eheän perhe-elämän edellytysten hajotessa ihmiset etsivät tunnetarpeidensa tyydytystä joukkotiedotuksesta ja joukkoviihteestä, jolloin heistä tulee helposti ohjailtavia ja alistuvia kansalaisia.

(3) Abortin saamisesta tehdään kansainvälisesti tunnustettu ”ihmisoikeus”. Kun viattomien lasten murhasta tulee yhteiskunnan hyväksymä ”ihmisoikeus”, koko yhteiskunnan omatunto vaurioituu: kaikki tulevat syyllisiksi rikokseen, jota heidän on mahdotonta tunnustaa edes itselleen. Tunnustamattoman syyllisyyden tähden ihmisten moraalinen arviointikyky heikkenee ja yhteiskunnan moraalinen selkäranka murtuu.

Avioliittolain muutoksia on ajettu suuren rahan tuella. Poliittiset toimijat ovat riippuvaisia rahamaailman ja erityisesti sen omistamien joukkotiedotusvälineiden mielisuosiosta. Avuttoman lapsen etu syrjäytyy vallan, rahan ja maineen mahtien edessä. ”Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri.” (1 Tim. 6: 10.)

Nautinnonhakuinen kulttuuri johtaa ennen pitkää perheen hajoamiseen ja yhteiskunnan elinvoiman ehtymiseen lasten pahoinvoinnin lisääntyessä. Nämä prosessit tapahtuvat hitaasti vuosikymmenien ja -satojen kuluessa, niin että rahamaailma ehtii ottaa täyden hyödyn ihmisten pinnallisista kulutustottumuksista. Ylellisyydessä elävän eliitin ei tarvitse huolehtia tavallisten ihmisten kärsimyksistä. Kaikkein vähiten tarvitsee huolehtia lasten kärsimyksistä, koska he eivät pysty järjestyneeseen vastarintaan eivätkä he voi äänestää.

Kirjallisuus:

Huxley, Aldous (2012) Uljas uusi maailma. Suom. I. H. Orras. Tammi.

Puolimatka, Tapio (2017) Seksuaalivallankumous – perheen ja kulttuurin romahdus

Perussanoma