Sakkeuksen sunnuntai

 

Jeesus on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä kadonnut on. Näin hän itse sanoi.

Sakkeus oli aikamoinen nilkki. Kaipa häntä voisi jopa sanoa roistoksi. Tästä huolimatta Jeesus hyväksyi hänet.

Sansa neliöb. 11.11.-10.12.

Sakkeus oli Jerikon verojenkerääjä, publikaani. Nämä mm. keräsivät verot Rooman valtakunnalle. Jo tämä teki heistä ei toivottuja kansan silmissä ja jopa maanpettureita. Heidän tapansa tienata ekstraa oli riistää ylimääräistä.

Sakkeuksen tarkka tausta on jäänyt epäselväksi. Se ei ole tunnettu. Pari huomiota silti.

Sakkeus oli hyvin rikas. Hän jopa itse tunnustaa, että oli kiskonut liikaa monelta. Jo tämä välittää kuvan Sakkeuksesta menestyneenä kiskureitten pomona.

Paljastavinta on kuitenkin kertomuksen välittämä tieto reaktiosta, kun Jeesus suostui vieraaksi Sakkeuksen luokse.

Läsnäolijat paheksuivat Jeesuksen tekoa. Ikävä kyllä Raamatun nykysuomennos jättää pois sanan kaikki. Vanhempi suomennos kertoo, että ”kaikki nurisivat” ja tämä koskee oletettavasti siis myös opetuslapsia.

Sakkeuksen ja Jeesuksen kohtaaminen ei tapahtunut satumaailmassa. Tapahtuman paikkana oli mitä maailmallisin paikka.

Jeriko on yksi maailman vanhimmista kaupungeista. Asutusta siellä on jo ollut yli 10 000 vuotta.

Kristinuskossa tällä kaupungilla on ollut vertauskuvallinen merkitys. Jeriko on nähty maailman vertauskuvana. Vastakohtana on ollut Jerusalem (mm. Origenes saarnassaan vertauksesta laupiaasta samarialaisesta, uhri Aadamina, Jerusalem paratiisina ja Jeriko maailmana).

Ihmiselle tekee hyvää kuulla, että hän on etsitty, kaivattu. Hänen taustalla ja nykytilalla ei ole niinkään väliä. Ikävä kyllä aina joku nurisee vieressä.

”Olet armosi laupeudesta monella tapaa etsiskellyt ihmistä”, toteaa ortodoksinen liturgia Jumalasta.


Ortodoksisessa kirkossa Sakkeuksen sunnuntai on merkki lähestyvästä pääisäispaastosta. Jo hyvissä ajoin paastonaika tehdään tiettäväksi.