Kirjoittanut
Otsikko on lainattu Helsingin Sanomista (28.2). Varsinaisessa artikkelissa käsiteltiin Pirkko Jalovaaran toimintaa. Otsikko löytyy siihen liittyvästä kainalojutusta.
Kainalojutussa viitataan Kirkon tutkimuskeskuksen tilastoihin. Niistä käy ilmi, että vuosituhannen vaihteessa 57 prosenttia suomalaisista piti saatanan olemassaoloa joko varmana tai todennäköisenä. Vuonna 2011 prosenttiluku oli 36.
Saatana iloitsee suuresti tällaisesta kehityksestä. Hänen valtansa perustuu suurelta osin siihen, ettei häneen uskota. Mitä vähemmän hänen olemassaoloonsa uskotaan, sitä helpompaa hänellä on toimia. Siksi saatanan strategiaan ja taktiikkaan kuuluukin keskeisesti, että hän joko pysyy piilossa tai tekeytyy joksikin muuksi.
Raamattu kertoo tästä monella dramaattisella tavalla. Moni meistä muistaa Jeesuksen sanat Pietarille, kun tämä kauhistui Jeesuksen sanoja tulevista kärsimyksistä ja yritti saada tämän ”parempiin ajatuksiin”: Mene pois minun edestäni saatana…
Toinen vahva todistus saatanan kieroudesta löytyy Paavalin toisesta kirjeestä korinttolaisille: ”Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei siis ole paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen” (2.Kor.11:1-4, 13-15).
Ihminen, joka ei usko saatanan olemassaoloon, ei ole ymmärtänyt mistä tässä kaikessa on kysymys. Kuvaus siitä kuuluu: ”Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa” (Ef 6:12).
En ole yleensä harrastanut näin monia lainauksia Raamatusta, mutta tilanne, josta otsikko puhuu, on niin vakava, että omat ajatukseni ovat liian kevyet.
En halua osoittaa syyttävää sormea ketään kohtaan. Toisaalta ei voi olla niin, että kukaan ei ole vastuussa kehityksestä kohti saatanan toivomaa olotilaa: välinpitämättömyyttä häntä kohtaan. Meillä kaikilla on syytä pohtia kehityksen syitä.
Mielestäni eräs tärkeä lähtökohta pohdinnalle on kysymys, voimmeko ja puhummeko avoimesti näistä Raamatun mainitsemista todellisuuksista vai katsommeko niiden kuuluvaan menneeseen aikaan?
Omalla kohdallani voin todeta, että siitä on aika kauan, kun kuulin – tai luin – näistä asioista. Nyt, kun niistä lukee Helsingin Sanomien jutussa, täytyy sanoa, ettei se ollut kovin rakentavaa tai ilahduttavaa. Saatanaakin voi käyttää väärin. Ja siitäkin hän on iloinen.
Siinä, missä saatana pelottaa, löydän lohtua, iloa ja innostusta tiedosta, että hänen valtansa on kukistettu. Siinä, missä hän yrittää valheilla repiä ja raastaa, Jumala totuudessaan rakastaa, rakentaa ja pelastaa.
