Riparit ovat käynnissä, mikä on iloinen asia. Juuri nyt on monia tapoja lähestyä ripareita. Voi olla kauhuissaan siitä, että moni nuori ei enää kykene osallistumaan viikon mittaiselle, saati pidemmälle, leirille. Tai sitten voi olla iloinen siitä, että ripari ja koko ajan enenevässä määrin myös kristinusko kiinnostaa nuoria.
Oletan, että tämä kauhistus ja ilo liittyvät toisiinsa. Ne edustavat samaa ilmiötä.
70-luvulla syntyneenä oman elämäni boomerina olisi helppoa arvostella aikamme nuoria. Voi ajatella, että he ovat saaneet kaiken valmiina. He pakenevat elämän oikeita ongelmia somemaailmaan ja ahdistuvat siellä ihan omasta suuresta syystään.
Ei se tietenkään näin ole. Itse on vaihtaisi omia nuoruusvuosiani 90-luvulta tämän ajan nuoruuteen. Minun sukupolveni se vasta kaiken saikin ilmaiseksi. Laman jälkeen suunta oli vain ylöspäin. Suomi oli maailman huipulla tekniikassa. Talous kohisi ja tulevaisuus oli valoisa.
Suomella meni hyvin. Silloin oli mahdollista ajatella, että yhteiskuntamme kehittyy, kun luovumme kristinuskosta.
Tämän ajan nuoret elävät maailmassa, jossa talous ei – uskomatonta mutta totta – ole kasvanut 18 vuoteen, some ja älypuhelimet ovat pilanneet mielenterveyden, ja samasta syystä entistä harvempi löytää tyttö- tai poikaystävää tai perustaa perheitä.
Ilmastoahdistus vaivaa ja kun kaikki on niin sekaisin, moni yrittää unohtaa omat ongelmansa ahdistumalla toisella puolella maailmaa tapahtuvista kauheuksista. Mutta vieraan valtion lipun liehuttelu harvemmin auttaa mielenterveysongelmissa. Ikävä kyllä.
Ja tästä pääsemme kristinuskon vetovoimaan. Oma nuoruuteni 90-luvulla osui siis aikaan, jossa maallistumisesta huolimatta Suomella meni hyvin. Silloin oli mahdollista ajatella, että yhteiskuntamme kehittyy, kun luovumme kristinuskosta.
Tämän päivän nuorten on helppo huomata, että maallistunut yhteiskunta ei ole mitenkään yksiselitteisen hyvä juttu. Päinvastoin. Pikemmin saattaa tulla mieleen kysyä, että mikä meni pieleen.
Tutkimusten mukaan konservatiivit ovat onnellisempia kuin liberaalit. Samoin tutkimukset osoittavat, että uskovaiset ovat jonkin verran onnellisempia kuin ei-uskovaiset. Mitä näistä tutkimustuloksista pitäisi nyt ripareilla ajatella?
Ainakin se, että iso osa nuorten pahoinvoinnista johtuu merkityksen puutteesta ja irrallisuuden kokemuksesta. Someajassa jokaisen pitää luoda omasta elämästään illuusio yksilöllisyydestä, menestyksestä ja kauneudesta. Kaikki pitää luoda itse.
Iso osa nuorten pahoinvoinnista johtuu merkityksen puutteesta ja irrallisuuden kokemuksesta.
Istuminen kirkonpenkissä on yksilöllisyyden vastakohta. Ja siksi se voi olla niin hyvä kokemus. Voimme hyväksyä, että olemme pieniä Jumalan edessä. On jotain suurempaa.
Toivon myös, että ripareilla nuoret saavat sanoittaa kristinuskoa omin sanoin, mutta heidän ei kaiken muun ohella tarvitse keksiä myös kristinuskoa uusiksi vaan he saavat löytää sen, aivan samoin kuin jokainen sukupolvi on löytänyt sen jo 2000 vuoden ajan.
Silloin se toimii vastalääkkeenä aikamme vitsauksille.
Hyvää riparikesää niin riparilaisille kuin leirinvetäjille!
Kirjoittaja on yrittäjä ja tv-tuottaja, jonka radiokolukneja kuullaan Radio Deissä joka toinen torstai kello 8.10 ja 12.50. Eero Hietalan oma BLOGI on kuunneltavissa myös Dei Plussassa.
