Kirkon avioliittokeskustelussa ääripäiden välillä on niitä, jotka kokevat, että kirkon avioliittokannan säilyttäminen ennallaan toukokuun kirkolliskokouksessa oli oikea ratkaisu, koska teologisia perusteita muutokselle ei vielä ollut riittävästi. Heidän ajatuksensa näyttää kuitenkin olevan se, että samaa sukupuolta olevien kirkolliseen avioliittoon vihkiminen tulee kyllä ajallaan hyväksyä, ja hyvät teologiset perusteetkin varmasti lopulta löytyvät.
Teologia on mielenkiintoinen oppiaine. Joka sen hyvin taitaa, osaa selittää mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi ja perustella asiansa teologisin termein vakuuttavasti. Tuntuu väillä siltä, että juuri sitä meille teologeille yliopistossa opetetaankin. Teologiasta on näin tullut väline ajaa kirkollisessa päätöksenteossa muualta omaksuttuja ja usein kirkon pitkän perinteen vastaisia näkemyksiä. Hyvän teologian pitäisi kuitenkin toimia aivan toisin ja päästä palvelijan asemasta herraksi. Hyvän teologian tulisi ohjata meidän ajatuksiamme ja näkemyksiämme Jumalan tahdon mukaisiksi. Ajankohtaiseen keskusteluun sovellettuna: Jos Jumala on asettanut avioliiton vain miehen ja naisen välille, ei samaa sukupuolta olevien avioliitolle voi löytää teologisia perusteita, vaikka niitä kuinka etsisi.
Perusongelma on siinä, että monet teologiset suuntaukset ovat erkaantuneet kauas Raamatusta. Esimerkiksi vapautuksen teologia ja erityisesti feministiteologia ovat ennemmin kääntyneet kritisoimaan Raamatun tekstejä ja haluavat luoda Raamatun patriarkaaliseksi koetusta arvomaailmasta vapaata teologiaa.
Saksalaissyntyinen järkälemäisen dogmatiikan 1900-luvun alkupuolella kirjoittanut Franz Pieper toteaa teoksessaan selvällä latinan kielellä: ”Quod non est biblicum, non est theologicum” (Mikä ei ole raamatullista, ei ole teologista). Hyvä teologia perustuu siis Raamattuun kirjoitettuun Jumalan sanaan, eikä sellaisia teologisia perusteita, jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa, voi hyväksyä.
Pääkirjoitus Sanansaattajassa 11/25
