Ratkaisen eurokriisin

 

 

Voisin näin kesähelteillä aluksi ratkaista eurokriisin. Tai ainakin sanoa siitä pari kommenttia. Ensiksi noille italialaisille ja espanjalaisille, että ottakaa jalkapalloilijoista oppia ja pelatkaa ja syötelkää, älkääkä syyttäkö muita jalkoihin potkimisesta. Jos olisitte valmentaneet kansalaiset ja yritykset pelaamaan oikeilla säännöillä, ei tarvitsisi nyt valittaa, kun tulee pahasti takkiin. Korruption kitkeminen ajoissa olisi antanut meille hyvin toisenlaisen europolitiikan. Tosin ei meillä huonommilla jalkapallomaillakaan aina säännöt ole täysin olleet hanskassa, joten ei tässä kauheasti pääse rehvastelemaan.

Parikanniemisäätiö neliöb. 6.-12.8. MJa

Täällä Euroopassa on siis talouskriisi. Tavallista työssäkäyvää ihmistä se ei toistaiseksi ole hetkauttanut vähääkään. Jos tulotaso putoaa muutaman prosentin, kukaan ei vielä kuole nälkään. Niiden tilanne on paljon pahempi, jotka ovat joutuneet työttömiksi. Onhan meillä työttömyysturva ja muita verkostoja, mutta vastentahtoinen työstä pois joutuminen on kova kohtalo kenelle tahansa.

Afrikasta tulleena silti ihmettelee talouskriisiä. Tansania on maanosan nopeimmin kehittyviä maita, mutta edelleen siellä elää 70 prosenttia väestöstä dollarilla päivässä. En kuullut kenenkään valittavan. Jokapäiväinen leipä niukin naukin tulee. Vaikka ihmiset ovat köyhiä, ei köyhyyttä pidä kuitenkaan ihannoida. Sen mukana tulee paljon hoitamattomia sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia, koulutusmahdollisuudet ovat niukat ja elämä junnaa omilla iänikuisilla raiteillaan. Lähetystyö ja kehitysapu ovat tuoneet paljon todellista edistystä, mutta silti matka kohtuulliseen elintasoon tuntuu toivottoman pitkältä.

En siis ihaile Afrikan suuria puutteita. Silti on vaikea nielaista sitä, että meillä puolen prosentin pörssikurssien heilahdukset ylittävät uutiskynnyksen ja asiantuntijoilta kysytään sen johdosta ennustuksia tulevaisuudesta. Olemme juuttuneet omaan materialismin ansaamme, josta ei liene muuta ulospääsyä kuin kunnollinen talouskriisi. Ehkä me tarvitsemme sen, jotta oppisimme panemaan asioita oikeampaan tärkeysjärjestykseen.

Sallinette vielä ihmetellä seuraavaa yhtälöä. Euroopan reseptihän on kulutuksen lisääminen. Sillä saataisiin taloudet tasapainoon. Samalla kaikki huutavat kuorossa ilmastonmuutoksesta ja hiilijalanjäljestä. Niihin tartutaan ainoastaan kulutusta vähentämällä.  Siis toisella kädellä lisätään ja toisella vähennetään. Niinhän hölmöläisetkin tekivät.

Ehkä en saanutkaan eurokriisiä ihan ratkaistuksi. Pienestä kansalaisten elintason pudotuksesta ei tarvitsisi olla kovasti huolissaan, eikä siitä, että varakkain johtajakaarti antaisi hiukan optioistaan periksi. Ymmärrän kyllä, että kansainvälisessä kilpailussa ei olisi varaa jäädä kauheasti jälkeen. Paitsi jos lähtisi etunenässä antamaan muille esimerkkiä kulutushysterian oravanpyörästä poishyppäämisestä. Mutta taitaa jäädä haaveeksi.