Raamatun luotettavuuden puolustus

 

Juha Ahvio on tehnyt suomalaiselle kristikunnalle suuren palveluksen kirjoittamalla yleisen johdannon Raamatun maailmaan (Johdatus Raamatun syntyhistoriaan: Raamattu Jumalan ilmoituksena, osa 1, Kuva ja Sana 2015) ja sen jatkeeksi jokaiselle Raamatun lukijalle hyödyllisen johdannon jokaiseen Raamatun kirjaan (Johdatus Raamatun syntyhistoriaan: Vanha ja Uusi testamentti, osa 2; Kuva ja Sana 2019).

Tarkastelemalla kristikunnan uskontunnustuksia Juha Ahvio osoittaa, että kristityt ovat kautta historian pitäneet Raamattua kaikkitietävän Jumalan ilmoituksena. Kristikunta on johdonmukaisesti ymmärtänyt Raamatun ehdottoman luotettavaksi, totuudenmukaiseksi, erehtymättömäksi ja virheettömäksi kaikissa käsittelemissään kysymyksissä. Tällainen raamattukäsitys seuraa Jumalan olemuksesta: Jumalan ominaisuuksiin lukeutuvat ”riippumattomuus, muuttumattomuus, kaikkivaltius, kaikkitietävyys, totuudellisuus, vanhurskaus ja rakkaudellisuus.” (Ahvio s. 16.) Tietenkin kristittyjen parissa on aina ollut monia, jotka ovat kyseenalaistaneet tämän raamattukäsityksen. Mutta se on silti ollut vallitsevana kristikunnan historiassa.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Käsitys Raamatun erehtymättömyydestä oli vallitsevana jo varhaiskristittyjen ja kirkkoisien ajattelussa ja se on elänyt siitä lähtien kristillisissä seurakunnissa kaikkialla maailmassa ja kaikkina aikoina, vaikka sitä on aina myös haastettu. Tämä luottamus on kristillisen kirkon historiassa osoittautunut yllättävän riippumattomaksi siitä laajemmasta kulttuurisesta ja filosofisesta viitekehyksestä, jonka ehdoilla kristityt ovat eri aikoina joutuneet elämään ja rakentamaan ajatteluaan.

Usko Raamatun luotettavuuteen nojaa vakaumukseen, jonka mukaan kaikkitietävä Jumala on viime kädessä Raamatun kirjoittaja inhimillisille kirjoittajille antamansa Pyhän Hengen inspiraation välityksellä. Paljon teologista ja filosofista keskustelua on käyty siitä, millä tavalla on ymmärrettävä se, että Raamatun on kirjoittanut joukko ihmisiä historian eri vaiheissa omalla persoonallisella tavallaan, samalla kun kaikkivaltias Jumala on itse ohjannut kirjoitusprosessia niin, että lopputuloksena on Jumalan Sana. Keskeisiä kysymyksiä ovat: Mitä tarkoittaa, että Jumala on Raamatun kirjoittaja? Minkä viestin Jumala pyrkii välittämään Raamatun välityksellä?

Näihin kysymyksiin Ahvio vastaa asiantuntevasti ja johdonmukaisesti. Raamatun arvovalta seuraa suoraan siitä, että Jumala on sellainen kirjoittaja, jolla on ehdoton tiedollinen ja käytännöllinen arvovalta kaikissa käsittelemissään kysymyksissä.

Kirjan toisessa osassa (Johdatus Raamatun syntyhistoriaan: Vanha ja Uusi testamentti, osa 2) Juha Ahvio kirjoittaa lyhyen johdannon jokaiseen Raamatun kirjaan ja vastaa kaikkein tavallisimpiin väitteisiin kirjan luotettavuutta vastaan. Johdannot ovat helppolukuisia ja antavat tavalliselle lukijalle perustiedot, jonka varassa voi sijoittaa Raamatun kirjat historiallisiin ja opillisiin yhteyksiinsä ja torjua Raamatun luotettavuutta vastaan nostetun kritiikin.

 

Aiheet