Raamattu ja paradoksimuseo

 
 
Gilbert Chesterton

Gilbert Keith Chesterton kuvattuna vuonna 1909. Kuva: Wikipedia

Helsinkiin aukesi Paradox Museum eli paradoksimuseo. En ole siellä käynyt, mutta vuosi sitten vierailin Tukholman vastaavassa museossa, joten luulen tietäväni, millainen paikka on.

Museossa oli esitteillä monenlaisia optisia illuusioita, jotka leikittelevät perspektiivillä tai muuten huijaavat aivojamme. Hauska paikka se oli. Modernissa maailmassa kun elämme, museo oli laadittu siten, että joka kohteesta oli helppo ottaa sosiaaliseen mediaan sopivia kuvia.

Museon nimi minua hieman kummastuttaa. Koska eikö museossa pitäisi olla esitteillä vanhoja asioita? Ei Heurekaakaan kutsuta museoksi vaan tiedekeskukseksi. Oli miten oli, museo sai minut miettimään paradokseja. 

Jos haluaa päästä käsiksi todelliseen paradoksimuseoon, kannattaa avata mieluummin Raamattu.

Tarkalleen ottaen monet museon optisista illuusioista eivät ole paradokseja. Paradoksi on näennäisesti loogiselta tuntuva ajatus tai väite, joka johtaa mahdottomaan lopputulokseen. Ylösalaisin käännetty huone ei ole paradoksi, vaikka onkin hauska paikka, josta saa hauskoja kuvia. 

Jos haluaa päästä käsiksi todelliseen paradoksimuseoon, kannattaa avata mieluummin Raamattu. Sen sivuilta löytyy paitsi vanhoja asioita, myös koko liuta paradokseja.

On kuin koko kristinusko olisi rakennettu paradoksien ympärille. Voi vaikka aloittaa Matteuksen evankeliumista.

Joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.

Raamattu on täynnä, jos ei suoranaisia paradokseja, ainakin ristiriitaisuuksia, jotka avautuvat meille hitaasti. Aivan kuin kristinusko haluaisi opettaa meitä sietämään asioita, jotka ovat näennäisesti ristiriidassa keskenään.

Neitsyt synnyttää Jumalan. Autuaita ovat köyhät. Kuolema on voitto.

Vain sellainen ihminen, joka hyväksyy elämän ristiriitaisuuden, voi nauraa ja kulkea maailmassa huolettomasti.

Suosikkiajattelijani G.K. Chesterton puhui paljon paradokseista. Hänen mukaansa vain sellainen ihminen, joka hyväksyy elämän ristiriitaisuuden, voi nauraa ja kulkea maailmassa huolettomasti.

Chestertonin mukaan mystiikan salaisuus on tämä: ihminen voi ymmärtää kaiken sen avulla, mitä hän ei ymmärrä.

Kristinusko vaatii meitä hyväksymään, että on paljon, mitä emme voi ymmärtää. On taivas ja maa, ja taivaaseen emme näe. On Jumala ja ihminen, ja vain ihmisen voimme nähdä. Tämän vuoksi emme voi lopullisesti selittää maailmaa. Vaikka yrittäisimme järkeillä kaiken, aina nurkan takana odottaa uusi mysteeri.

Usko auttaa meitä ristiriitaisuuksien ja paradoksien ylitse. Chestertonin sanoin, usko on varmuutta jostakin, jota emme voi todistaa.

Kirjoittaja on yrittäjä ja tv-tuottaja, jonka Päivän blogeja kuullaan Radio Deissä joka toinen torstai kello 8.10 ja 12.50. Eero Hietalan radiokolumnit ovat kuunneltavissa myös Dei Plussassa.

Seuraavaksi:

Identiteetti ja ydintehtävä