Profeettoja, onko heitä?

 

Pidän ensi lauantaina Lähetysjuhlilla raamattutunnin aiheesta Profeetat sotkevat ympyröitämme. Lähetysjuhlilla ollaan muutenkin pää pyörällä, sillä pitopaikkana on Haminan kaupunki.

Olen lukenut Vanhan testamentin profeettoja. Kovaa tekstiä. Joskus vaikeatajuista, toisinaan kaunista ja herkkää, usein puhuttelevaa. Useimmat olivat parannussaarnaajia. Eivät säästelleet sanojaan muistuttaessaan kansalaisia näiden synneistä. Mutta eipä Jeesuskaan ollut turhan hienotunteinen silloin, kun piti raapia ulkokultaisuuden pintaa tai muistuttaa oikeudesta, laupeudesta ja uskollisuudesta.

Perheniemi evankelista-neliö vkot27.-28.

Silti kaikilta löytyy myös kirkas armon sanoma. Vai mitä ajattelette esimerkiksi tästä: ”Minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi.” (Jes. 43:25).

Onko profeettoja vielä olemassa? Sellaista virkaa meillä ei kirkossa ole, eikä useimmissa vapaissa suunnissakaan.

Raamatussa on kahden kategorian profeettoja. Ensin ovat kirjaprofeetat, Jesaja, Jeremia jne. Sitten on sellaisia, joita esiintyy sekä Vanhan että Uuden testamentin sivuilla, ja joita myös kutsutaan profeetoiksi, esimerkiksi Filippoksen neljä tytärtä ja Agabos Apostolien tekojen luvussa 21. Tähän tulevat jatkeeksi kaikki ne, joilla Paavali sanoo olevan profetoimisen armolahjan, aina meidän päiviimme saakka.

Näillä kahdella ryhmällä on hyvin olennainen ero. Edellisten teksti on Jumalan sanaa, jota emme arvostele vaan asetumme sen arvosteltavaksi. Jälkimmäisten julistus voi myös olla – ja toivottavasti on – linjassa Jumalan sanan kanssa, mutta heidän sanomansa on seurakunnassa arvioitava. Vaikka Raamatun kirjaprofeetatkin olivat tavallisia syntisiä ihmisiä, heidän sanomansa on Pyhän Hengen välittämänä tullut meille ja kirjattu osaksi Jumalan ilmoitusta. Me emme kritikoi sitä vaan se kritikoi meitä.

Entä meidän aikamme profeetat ja profeetallisuus? Joitakin tunnettuja julistajia on joskus kutsuttu profeetoiksi. Tällaisia ovat olleet mm. Osmo Tiililä, Urho Muroma ja myös erikoisia sanomia välittänyt Helena Konttinen. He ovat olleet Suomen kansan herättäjiä. He ovat pyrkineet olemaan uskollisia Jumalan sanalle, mutta ovat puhuneet myös sellaista, mikä ei kestä Jumalan sanan kritiikkiä, varsinkin Helena Konttinen.

Nykyisin erityisesti karismaattisissa piireissä korostetaan profetiaa, jonka joku puhuu Jumalan minä-muotoisena puheena. Tämä koetaan aivan erityiseksi Jumalan läsnäolon hetkeksi ja puhe tavallista hengellistä puhetta arvokkaammaksi. Sanoma voi todella olla Jumalan juuri siihen hetkeen antama sana, jonka ”profeetta” välittää seurakunnalle.

Kuulijan on siis asennoiduttava kahdella tavalla tällaiseen sanomaan. Ensin on kysyttävä, onko Jumalalla tänään minulle jotain asiaa. Toiseksi on ajateltava, että jokaista ihmisten välittämää viestiä pitää arvioida. Siinä voi olla aitoa, Raamatun mukaista puhetta, mutta myös inhimillisiä heikkouksia tai jopa aivan Raamatun vastaista sanomaa.

Aivan samoin on ajateltava aina, kun menemme kirkkoon tai muuhun tilaisuuteen kuuntelemaan hengellistä puhetta. Ensiksi on kysyttävä, puhuuko Jumala nyt juuri minulle ja mitä hän kenties haluaa sanoa. Toiseksi on arvioitava, onko julistus kristillisen opin mukaista. Minä-muotoiset puheet eivät ole sen hengellisempiä tai vähemmän hengellisiä kuin muutkaan hengelliset puheet.

Paavalin antama profetoimisen määritelmä kuuluu näin: ”Profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi .”(1. Kor. 14:3). Näin ollen kaikki hengellinen puhe pitäisi olla tällaista. Jos papin puheesta puuttuu tämä profeetallinen aspekti, se jää tavallisen esitelmän tasolle. Puhuja itse puolestaan ei voi tätä elementtiä puheeseensa luoda, sillä se annetaan hänelle tai sitten ei. Aina on kyse Pyhän Hengen synnyttämästä ihmeestä: ihmissana muuttuu Jumalan antamaksi henkilökohtaiseksi viestiksi kuulijoille. Tätä armolahjaa Jumalan seurakunta tänä aikana kipeästi tarvitsee.

Jokaisen joka on vastuussa Sanan julistuksesta ja opetuksesta, tulee pyytää Jumalalta sitä ihmettä, että syntisen ihmisen puheessa kuuluu Vapahtajan rakkauden ääni. Vain se murtaa sydämen kovuuden ja lahjoittaa anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän.