Kirjoittanut
Kirjoittaja on Ruokolahdella asuva evankelista ja vapaa kirjoittaja.Lähtiessäni sain työtovereiltani lähtiäislahjaksi mm. omenapuun, jonka lajinimikekin oli kuin omistuskirjoitus: Pekka.
Koska elämän muutoksiin liittyy kosolti haikeutta ja suruakin, tuli tuosta omenapuusta ikään kuin uuden alun symboli. Muistan hyvin sen pyhän hartauden, jonka vallassa istutin sitä. Montunkin kaivoin kohtuuttoman suureksi, koska sinne piti mahtua juuripaakun lisäksi kaikki se, mistä olin luopumassa. Tätä harrasta hautaustunnelmaa jalostin uudeksi toivoksi istuttamalla Lutherin vihjeen mukaisesti omenapuuta ja, koska ketään ei ollut näkemässä, rukouskin soljui tuon puuhastelun aikana Paavalin ohjeen mukaisesti. Eli lakkaamatta. Näin jätin puuni Herran hyvään huomaan.
On olemassa vanha sanonta siitä, että jos antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden. Evankelistan työssä oppii äkkiä sen, ettei pirulle tarvitse antaa mitään ja silti se uhkaa alituisesti viedä koko miehen. Tai ainakin jotakin ihmiseltä. Erikoisen mieltynyt se on kaikkeen siihen, minkä olemme lahjaksi saaneet.
Tässä tapauksessa Piru tuli isokokoisen rusakon muodossa. Se ilmestyi keskellä päivää aivan ikkunamme alle ja katseli meitä. Tyttäreni juoksi häätämään sen loitommalle. Pahaa aavistaen manasin mielessäni laiskuuttani, sillä en ollut suojannut puutani verkolla naapurini kehotuksista huolimatta.
Isku oli paha. Omenapuustani oli jäljellä paljaaksi kaluttu runko.
Itkun ja kirouksen välimaastossa tuhertaen tein kaiken minkä voin ja osasin. Löysin netistä ohjeen ja voitelin puun tervalla. Ja ihme tapahtui. Se toipui. Iloitsin.
Syyskesällä ristihuuli palasi ikkunamme taa. Sama katse. Sama merkityskin. Puuni muistutti taas harjateräksen pätkää.
Tilanteessa 2-0 tajusin, että tämän kiusaajan voittamiseen minulla ei ole välineitä. Pyysin apua naapuriltani. Ja heti jänisjahdin alkaessa sain kuulla ilosanoman, että omenapuuni riivaaja oli ammuttu.
Tapauksessa on oma opetuksensa.
Taistelussa pahaa vastaan, kaikkia olemassa olevia varokeinoja on käytettävä heti ja koko ajan. Tie voittoon on kuitenkin kätketty aseettomuudestasi kumpuavaan avunhuutoon.
