Ihmisiä ja ilmiöitä: Koronatartuna oli viedä äänen lisäksi koko Tom Bollströmin elämän – ”Koin olevani Jumalan kanssa kasvokkain” Elämäntaito: Vatikaanin uusi dokumentti listaa ihmisarvon “raskaat loukkaukset” – Ihmisellä on oikeus elämään, ei kuolemaan

Piispat ohjaavat kirkkoa orwellilaiseen kaksoisajatteluun

 

Piispainkokouksen esitys kirkkojärjestyksen muuttamisesta koskien kirkon avioliittonäkemystä tuo mieleeni George Orwellin kirja Vuonna 1984. Kirjassa kuvataan kuvitteellista, dystooppista yhteiskuntaa, jossa puolue johtaa yksinvaltaisesti. Tuossa yhteiskunnassa isoveli valvoo ja puolue myös päättää, mikä milloinkin on totta. Totuus muuttuu välillä hyvinkin nopeasti, jopa kesken puolueen edustajan puheen, ja hyvä puhuja pystyy muuttamaan puhettaan lennossa niin, että puheen lopussa eletään eri totuuden varassa kuin puheen alussa. Tämän mahdollistaa käsite kaksoisajattelu. 

Kaksoisajattelusta todetaan kirjassa näin: ”se merkitsee nöyrää alttiutta sanoa mustaa valkoiseksi, kun puoluekuri sitä vaatii, mutta se merkitsee myös kykyä uskoa, että musta on valkoista ja vielä enemmän, kykyä tietää, että musta on valkoista ja unohtaa, että mikään muu on koskaan edes pälkähtänyt päähän.” 

Perheniemi Neliöb. 15.-21.4.

Piispainkokouksen esitys muutetuksi kirkkojärjestyksen pykäläksi on seuraava:  

Avioliittoon vihkiminen tai solmitun avioliiton siunaaminen voidaan toimittaa kahden rinnakkaisen avioliittonäkemyksen mukaisesti: käsitys avioliitosta miehen ja naisen välisenä ja käsitys avioliitosta kahden henkilön välisenä.  

Esitystä markkinoidaan kompromissina, mutta käytännössä kyse on yksinkertaisesti siitä, että Suomen ev. lut. kirkko hyväksyy samaa sukupuolta olevien vihkimisen, mitä se ennen ei ole virallisesti hyväksynyt. Kompromissina ilmeisesti pidetään sitä, että tekstissä edelleen mainitaan myös miehen ja naisen välinen avioliitto, mutta ei kai kukaan ole ajatellut, että jatkossa ei miestä ja naista voisi vihkiä avioliittoon. Vaikka tekstissä olisi vain jälkimmäinen määritelmä avioliitosta, sekin mahdollistaisi miehen ja naisen välisen liiton. Ensimmäinen näkemys olisi siis tarpeeton.  

Ensimmäinen näkemys avioliitosta miehen ja naisen välisenä on siis mielekäs tässä yhteydessä vain, jos sen ymmärretään tarkoittavan vain miehen ja naisen välistä liittoa. Jos taas toisen näkemyksen ymmärretään olevan sukupuolineutraali – kuten piispainkokous esittää – ei ehdotettu kirkkojärjestyksen pykälä ole enää sisäisesti looginen. Piispainkokouksen intentio näyttää kuitenkin olevan, että kirkkojärjestyksen ei tältä osin tarvitsekaan olla looginen, vaan sen sijaan harjoitetaan orwellilaista kaksoisajattelua.  

Kiinnostaisi kuulla, mitä esityksen puolesta äänestäneiden piispojen mielestä kirkko sen jälkeen opettaa esimerkiksi rippikoulussa avioliitosta, jos esitys hyväksytään kirkolliskokouksessa. He kai toivovat, että avioliitosta opetettaessa todettaisiin vain, että kirkossa on kaksi erilaista avioliittonäkemystä, ja molemmat ovat sallittuja. Mutta entä jos tämä vastaus ei tyydytä. Ei minua ainakaan kiinnosta, millaisia näkemyksiä kirkossa on – niitä on varmaan monenlaisia – , vaan haluan tietää, mikä on kirkon virallinen kanta. Onko vastaus siis tällainen: kirkon opetuksen mukaan avioliitto on (vain) miehen ja naisen välinen, ja se on kahden ihmisen välinen riippumatta heidän sukupuolestaan. Orwellilaisessa maailmassa tämä olisi esimerkillinen vastaus mutta ei Kristuksen kirkossa. 

Piispainkokouksen esitystä perustellaan sillä, että se rakentaa kirkon ykseyttä. Epäilen. Luulen, että se ennemmin jakaa kirkkoa entistä pahemmin. Itse asiassa jo ehdotetun muutoksen hyväksyminen loisi tilanteen, jossa Suomen ev. lut, kirkon rakenteiden sisällä on oikeastaan kaksi eri kirkkoa, jossa toisessa avioliitto on vain miehen ja naisen välinen ja toisessa sukupuolineutraali. Ja kun kerran tällainen malli ristiriitojen ratkaisemiseksi olisi keksitty, tuskin sen käyttäminen jäisi vain avioliittoteologiaan. Jokainen kirkon sisäinen erimielisyys voitaisiin ratkaista samalla tavalla: kaksi tai useampi rinnakkainen näkemys kirjataan kirkkojärjestykseen tai vaikka kristinoppiin.  

Eivät kaksi toisensa poissulkevaa näkemystä – vaikka piispainkokous niitä kauniisti nimittää rinnakkaisiksi – voi elää rinnakkain. Lopulta toinen alistaa toisen, ja jokainen tietää, kumpi alistetaan ja millaisin toimin, jos esitys hyväksytään.