Kirjoittanut
Vanhan ajan liikemies oli kovalla työllä, onnella ja välillä ehkä vähän kyseenalaisillakin keinoilla luonut aikamoisen yritysimperiumin pienellä paikkakulla. Nyt hän haki kirjanpitäjää ja etuhuone oli täynnä innokkaita hakijoita.
Johtajalla oli yksi kysymys hakijoille: paljonko on kaksi ynnä kaksi?
Ensimmäiset hakijat vastasivat hämmästyneinä: neljä. Mutta sitten tuli hakija, joka vastasi johtajalle vastakysymyksellä: paljonko johtajan mielestä pitäisi olla?
Tämä hakija sai paikan.
Tarkoituksenhakuinen ja laskelmoitu miellyttäminen, josta tässä tarinassa viime kädessä on kysymys, tuntuu olevan, ellei synnynnäinen niin ainakin oleellinen taipumus meillä ihmisillä. Haluamme toimia tavalla, joka hyödyttää meitä miellyttämällä varsinkin niitä ihmisiä, joilla on voima ja valta vaikuttaa siihen, miten hyvin tai huonosti onnistumme pääsemään päämääriimme.
Kauniisti puhutaan joskus sosiaalisesta kyvystä tai taitavuudesta ja joskus vähän rumemmin hyvä-veli-kulttuurista.
Sinänsä kyky tulla toimeen ihmisten kanssa ja kyky sovittaa sanojaan mahdollisimman tehokkaasti on kanssakäymisellemme tärkeä kyky. Ilman sitä olisimme jatkuvasti riidoissa.
Negatiiviseksi, ehkäpä jopa vahingolliseksi, tämä kyky muuttuu silloin kun olemme itsekkäistä syistä valmiit toimimaan vastoin sitä, mikä on oikein. Silloin kun olemme hyödyn nimissä valmiit tekemään kompromisseja totuuden kanssa. Tämä koskee niin yksilöitä kuin yhteisöjäkin.
Myös hengellisille johtajille ja yhteisöille miellyttäminen totuuden kustannuksella voi olla houkutteleva muun muassa siksi, että muunnellun totuuden vastaanottoon voi olla hyvin palkitsevaa. Paavalin kehotus Timoteukselle saarnata ja opettaa kertoo miksi: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.”
On siis olemassa muunnellun totuuden kysyntää ja kun se kysyntä tyydytetään, saa myös tyytyväisiä asiakkaita. Mutta kristittyjen kirkkojen ja yhteisöjen tehtävä ei ole olla mieliksi edes silloin, kun se niin sanotusti kannattaisi suosion ja/tai jäsenyyden kannalta.
Kristittyjen tehtävä on alusta asti ollut, on ja tulee maailman loppuun asti olemaan lähetyskäskyn mukainen: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä olen käskenyt teidän pitää.”
Ja Jumalan valtakunnassa kaksi ynnä kaksi on neljä, vaikka ehkä joskus toivoisimme, että voisimme itse päättää paljonko pitäisi olla.
Stig Kankkonen kolumnoi Radio Dein Päivän blogissa joka toinen perjantai klo 8.40 ja klo 12.50.
