Pääsiäismessussa Kristus-ilmestys

Pyhän messun synty- ja kehityshistoria on tietysti pitkä ja monimutkainen, mutta väitän, että peruskaava on ollut selvä ja sama ensimmäisestä pääsiäisaamusta alkaen. Itse asiassa Luukkaan evankeliumiin tallennettu kertomus Emmauksen tien kulkijoista on kuvaus messusta. (Luuk. 24:13–35.)

Kertomushan menee näin: On pääsiäinen. Jeesus on kolme päivää aiemmin kuollut ja haudattu. Nyt kaksi surullista kulkijaa, opetuslasta, jatkaa matkaansa Jerusalemin pääsiäisjuhlilta takaisin Emmauksen kylään. Kuolleista noussut Jeesus lyöttäytyy tuntemattomana näiden kahden matkaajan seuraan.

”He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhuessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut. Jeesus kysyi heiltä: ’Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?’” (Luuk. 24:14–17.)

Tuossa kertomuksessa, niin kuin messussa, on kaksi osaa, ensiksi pidetään saarna ja sitten murretaan yhdessä leipää. Matkan ajan Jeesus ”selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.” Tässä kohtaa evankelista Luukas käyttää kreikankielistä verbiä homileo (24:14–15), jolla ilmaistaan puhumista ja keskustelua jonkun kanssa. Englannin kielessä saarnaa kutsutaan tuolla sanalla, homily. Jeesus pitää tässä historian ensimmäisen pääsiäissaarnan. Jeesuksen kanssa keskustellessa matkalaisten ”sydämet hehkuivat innosta”.

Lopulta seurue saapui määränpäähänsä, Emmauksen kylään. Jeesus on jatkavinaan matkaansa, mutta miehet anovat häntä jäämään luokseen. ”Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.” Jeesus suostuu heidän pyyntöönsä ja ”kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään.” (Luuk. 24:30–31.)

Pari huomioita: Jeesus toistaa tässä ne sanat, jotka hän lausui kiirastorstaina – sinä yönä jona hänet kavallettiin (Luuk. 22). Kyse on siis ehtoollisesta. Toisekseen, vasta tässä kohtaa, kun Jeesus murtaa leivän, viettää ehtoollista, nuo kulkijat tunnistavat hänet. Kyse on valtavan tärkeästä ateriasta. Tähän kohtaan liittyy myös yksi aivan erityinen hengellinen hienous, joka tulee ilmi, kun kohdan lukee alkukielellä – eli kreikaksi. Juuri sillä hetkellä, kun Jeesus, tuolla Emmauksen majatalossa, ”otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän”, juuri silloin ”heidän silmänsä aukenivat”. Tässä Luukas käyttää kreikankielisiä sanoja – diēnoixtēsan oi oftalmoi. Nämä sanat löytyvät täysin identtisesti Raamatun syntiinlankeemuskertomuksesta (1. Moos. 3:7). Mistään muualta koko Raamatusta, ei kreikankielisestä VT:sta eikä UT:sta, löydy näitä sanoja tässä muodossa.

Näin ollen, luomakunnan ensimmäinen ateria, se kielletyn puun hedelmä, avasi langenneen Aadamin ja Eevan silmät näkemään oman syntinsä, tuomionsa ja viimeisen päivänsä. Kuolema, pelko ja häpeä tulivat osaksi heidän elämäänsä tuon aterian myötä. ”Heidän silmänsä avautuivat”, ilmestyksenomaisesti, tälle kauhu-uutiselle. Olet kuoleman oma. Nyt, heti ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun Kristus on noussut kuolleista, itse Jeesus antoi ihmisille syötävää. Jeesuksen antama leipä avasi opetuslasten silmät näkemään pelastajan. Nyt ”heidän silmänsä aukenivat” pelastukselle, lunastukselle ja syntien anteeksiannolle. Nyt he tunsivat Jeesuksen, ja sitten siinä ”samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään.” Hän oli todella läsnä – mutta ei enää nähtävänä. Nyt he näkivät vain siunatun ja murretun leivän – ja ehkä muistivat, mitä Jeesus oli siitä sanonut: ”tämä on minun ruumiini.”

Ohessa on Caravaggion maalaus siitä, kuinka Kristus murtaa Emmauksen talossa leipää. Hieno video maalauksesta löytyy tästä. Hyvää pääsiäistä!

1602-3 Caravaggio,Supper at Emmaus National Gallery, London.jpg