Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

On lupa olla eri mieltä

 

Journalisti-lehdessä oli jokin aika sitten kysely, jonka aiheena oli eri lehtien ja medioiden kanta sukupuolineutraaliin avioliittoon. Suurin osa toimituksista sanoi ajavansa asiaa. Kiitettävää on tietysti moinen rehellisyys, mutta erikoista yksituumaisuus asiassa, josta pitäisi voida keskustella avoimesti kaihtamatta eri mielipiteitä ja perusteluja. Jos lehtien toimitukset ajavat jotain asiaa, on varsin nihkeätä saada vastakkaista mielipidettä esiin asiallisesti ja ilman tunnelatauksia.

Yhteiskunnallinen keskustelu yksipuolistuu, kun ihmiset eivät enää uskalla tuoda julki vilpittömästi omia mielipiteitään sen pelossa, että joutuvat sosiaalisesti eristetyksi ympäristössään tai yhteiskunnassa. Professori Tapio Puolimatka kuvaa keskustelun tyrehdyttävää prosessia kirjassaan ”Lapsen ihmisoikeus: Oikeus isään ja äitiin”. Puolimatka ei myötäile yleistä valtavirtaa, vaan monin tutkimuksin ja järkevin tavoin perustelee perinteisen avioliiton asemaa ja esittää heikkouksia, joita niin sanottu sukupuolineutraali avioliitto toisi yhteiskuntaan ja varsinkin lasten elämään.

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

Tunneperäisessä ilmapiirissä ei edes käsitellä vastapuolen järkeviä perusteluja ja mielipiteitä vaan ne sivuutetaan vähätellen. Kun paikallisessa lehdessä oli kasvatuksen teorian ja tradition professori Puolimatkan perusteellinen kannanottokirjoitus (jonka voi lukea tästä linkistä), kuittasi joku tämän asiantuntemuksen yleisönosastossa: ”Olipa tohtorismieheltä tosi lapsellinen kirjoitus hiekkalaatikolla kuultua”. Perinteisen avioliiton puolustajat saatetaan leimata moraalittomiksi ja tunnevammaisiksi, kun eivät hyväksy yleisesti kannatettua ”tasa-arvoa”.

Puolimatka paljastaa prosessin, jonka mukaan ihmisiin on vaikutettu tässä asiassa. Hän tuo esiin sanat julkisuustulva, sosiaalinen eristäminen ja massailluusio.

Kun samoja pinnallisia iskulauseita yksipuolisesti värittyneinä toistetaan sen sijaan, että oikeasti keskusteltaisiin asiasta, syntyy niin sanottu julkisuustulva. Tämän vyörytystulvan alle olemme joutuneet televisiossa, radiossa ja lehdistössä jopa niin, että saatamme olla voimattomia itsenäiseen ajatteluun ja uimaan vastavirtaan. Meistä jokainen pelkää sitä paitsi sosiaalista eristämistä. Haluammehan olla mukavia ja ihmisten hyväksymiä tyyppejä. On parempi olla hiljaa kuin joutua ryhmän ulkopuolelle.

Puolimatkan mukaan on kuitenkin niin, että mitä useampi ihminen välttelee ilmaisemasta todellisia näkemyksiään, sitä enemmän poliittisesti korrekti mielipide saa lisää valtaa.

Poikkeavat mielipiteet häviävät keskustelusta ja sen seurauksena yhteiskunta ajautuu kohti massailluusiota. Se tarkoittaa, että yhteiskuntaa alkavat hallita todellisuudesta irrallaan olevat mielikuvat. Tätä massailluusiota vahvistaa lisäksi asian saama suuri huomio. Ei taida olla yhtään pride-tapahtumaa, jonka lehdet jättäisivät uutisoimatta.

Kun keskustelussa ei ilmaista enää todellisia, mahdollisesti poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitä, se vaarantaa myös todellisen demokratian, Puolimatka toteaa. Kansanvalta murenee, kun kansalaiset eivät uskalla ilmaista rehellisesti mielipidettään. Emmehän me tätä tahdo?