Olympiahuuman pimeämpi puoli

 

 

”Tänä globaalina aikana yksilöt ovat joskus taipuvaisia ajattelemaan, ettei heillä ole valtaa edes kollektiivisesti. Se ei pidä paikkaansa. Ihmiset voivat saada aikaan muutoksen, jos he haluavat ottaa kantaa ja seisoa sellaisen asian takana, johon he uskovat”, toteaa Liberian ensimmäinen naispresidentti Ellen Johnson Sirleaf omaelämänkerrassaan. Tämän poikkeuksellisen naisen viisaus ja rohkeus ovat puhutelleet minua tänä kesänä.

Perheniemi neliöb. 5.-18.12. MJa

Pian alkavat Lontoon kesäolympialaiset kokoavat saarivaltion pääkaupunkiin urheilijoita 204 maasta 27.7.-12.8. väliseksi ajaksi. Urheilun ystävien ja maailman median katse kääntyy kahden viikon ajaksi kiinteästi Lontooseen.

Myös brittiläiset ihmiskauppaa vastustavat järjestöt ovat valmistautuneet tuleviin kisoihin, sillä Lontooseen virtaavat kisaturistit tarjoavat kasvavat markkinat ihmiskauppiaille. Anti-Slavery -järjestö haastaa kuluttajia kiinnittämään huomiota kisakrääsän eettisyyteen, sillä monet halvoista tuotteista on mahdollisesti valmistettu ihmisarvoa alentavissa hikipajoissa. Järjestö yrittää havahduttaa lontoolaiset myös tunnistamaan ihmiskaupan uhreja entistä paremmin ja muistuttaa, että kisat houkuttelevat ihmiskauppiaita tuomaan maahan lapsia kerjäämään, aikuisia hotelli- ja ravintola-alalle tilapäistyöhön sekä prostituoituja tyydyttämään kisaturistien kasvattamaa kysyntää.

Naiset ja tytöt ovatkin ihmiskaupan kannattavin bisnes. 80% (640 000) eri maiden välisen ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä. (Yhdysvaltain ulkoministeriö, ihmiskaupparaportti 2007, kirjasta: Seis! Pysäytä ihmiskauppa) Seksikauppaan liittyvä ihmiskauppa on yleisin ihmiskaupan muoto. Vain yksi prosentti lapsiuhreista vapautuu.

Valitettavasti tämä kauppa on ulottanut lonkeronsa myös Suomeen. Kotikaupungissani Lahdessa on viime vuosien ajan säännöllisesti puhuttaneet kaupunkiin räjähdysmäisesti levinneet thai-hieromot. Monet ovat epäilleet, etteivät niissä työskentelevät naiset saa kunnollista palkkaa työstään, jonka luonteesta arvelut ovat vaihdelleet.

Viime toukokuussa useita hieromoita pyörittänyt suomalainen mies sai 4,5 vuoden vankeustuomion parituksesta. Tutkinnassa kävi ilmi, että naiset eivät saaneet hieronnasta itselleen palkkaa, vaan kaikki meni hieromon omistajan taskuun. Jos naiset halusivat rahaa myös itselleen, heidän oli tarjottava seksipalveluita.

Vaikka vyyhdissä oli viitteitä ihmiskaupasta, näyttö ei riittänyt. Tuttua, jos on uskominen ihmiskauppaan perehtyneisiin asiantuntijoihin. On uhrien ja tavallisten kansalaisten oikeustajun vastaista, että naiset, jotka on harhautettu ja pakotettu prostituutioon eivät ole oikeudessa asianomistajina, vaan todistajina.

Milloin me suomalaiset turruimme siihen, että naisen keho on kauppatavaraa? Muuttuisiko asenteemme, jos kyseessä olisi oma sisko, serkku, tytär, äiti? Ja kuitenkin, hehän ovat jonkun tyttäriä! Kun turrumme ja hiljaa hyväksymme naisten ihmisarvon polkemisen, annamme samalla viestin. Michiganin yliopiston liiketalouden professori, Robert Quinn on sanonut: ”Kun hyväksymme maailman sellaisena kuin se nyt on, kiellämme kykymme nähdä jotain parempaa ja niin muodoin myös kykymme olla jotain parempaa. Tulemme siksi, mitä näemme.”

Me kristityt muistelemme mielellämme alkuseurakunnan aktiivisuutta, jolla se puolusti heikoimpien ihmisarvoa Rooman valtakunnassa. Silloin seurakunta oli muutosvoima, joka muutti yhteiskuntaa. Näyttää siltä, että ihmisarvo on Euroopassa kokemassa inflaation. Näiden pohdintojen keskellä minua rohkaisee Ellen Johnson Sirleafin sanat. Yhdessä voimme muuttaa epäoikeudenmukaisuutta ottamalla kantaa ja rohkeasti liputtamalla oikeudenmukaisuuden puolesta. Myös olympiahuuman keskellä.