Miten helvetin voi välttää?

 

Väitöskirjassaan Ray Baker analysoi ja arvioi näkemyksiä helvetistä ja sitä, miten joidenkin teologien mielestä voidaan ratkaista se oletettu ongelma, että hyvä, kaikkitietävä ja kaikkivoipa Jumala voi luoda maailman, jossa ihmisiä joutuu helvettiin.

Perusteellisesti erilaisia näkemyksiä esittelevässä väitöskirjassa ei ilmennyt mitään, minkä tähden olisi pakko kyseenalaistaa Raamatusta nouseva klassinen oppi helvetistä ikuisena rangaistuksena niille, jotka ovat lopullisesti hylänneet Jumalan armon Kristuksessa.

Piplian neliö

Raamatun valossa tarkasteltuna helvetin olemassaolo korostaa Jumalan pyhyyttä ja synnin vakavuutta majesteettirikoksena, ennen kaikkea Jumalaa vastaan. Helvetin kyseenalaistaminen johtuu yleensä joko puutteellisesta opetuksesta koskien ihmisen syntiturmelusta tai Jumalan pyhyyttä.

Helvetin iankaikkisuus johtuu siitä, ettei muuttumaton Jumala koskaan tule muuttamaan asennettaan syntiin. Ihmisten tietoinen olemassaolo kadotuksessa johtuu puolestaan siitä, että Jumala ei koskaan hävitä luomaansa ihmistä. Ihminen ei lakkaa olemasta kuolemansa jälkeen. Hän elää iankaikkisesti joko taivaassa tai helvetissä, niin kuin Jeesus itse opetti.

Helvettiä ei voi kieltämällä välttää, eikä siitä pääse siten irti. Ihminen ei voi myöskään välttää helvettiä millään omilla hyvillä teoillaan ja ansioillaan, eikä uskonnollisuudellaan. Iankaikkisen kadotuksen voi välttää ainoastaan turvautumalla anteeksiantamukseen ja armahdukseen Jeesuksessa Kristuksessa. Lopulta ihminen joko itse kantaa iankaikkiset seuraamukset omista synneistään tai hän turvautuu Jeesukseen, joka kantoi ne hänen puolestaan.

Helvetin pohtimisen tulisi johtaa meidät kiittämään Kristuksen sovitustyöstä. Me olemme kaikki ansainneet helvetin, mutta Jeesus kärsi rangaistuksen meidän puolestamme. Hän otti itse kantaakseen kaikki ne synnit, jotka hukuttaisivat meidät. Tämä on se hyvä sanoma Jumalan iankaikkisesta rakkaudesta meitä kohtaan, jota sanotaan evankeliumiksi. On tavattoman suuri armo ja ilonaihe, että tämä evankeliumi on edelleen keskuudessamme. Saamme sitä kuunnella ja siitä lukea. Elämässä ja kuolemassa ei ole mitään suurenmoisempaa lohdutusta. Varjelkaamme evankeliumia kuin kalleinta aarrettamme, kaikessa kristillisessä työssämme ja elämässämme. Silloin meillä on turva myös omana tuomiopäivänämme.