Ihmisiä ja ilmiöitä: Nina Åström palaa halusta kertoa Jeesuksesta

Mitä silmä ei ole nähnyt

 

Silmä ei näe kovin kauas. Nyt kaihileikkauksen jälkeen näen kyllä hiukan kauemmas kuin aikaisemmin. Mutta avaruuteen tai ihmiskehon salaisuuksiin tarvitaan silmän lisäksi muita vempaimia. Kerron tässä kahdesta.

Yksi ihmiskunnan suurimpia keksintöjä laukaistiin taivaalla viime vuoden joulupäivänä. James Webb -avaruusteleskooppi lähti edeltäjänsä Hubblen seuraksi. Hubble on tehnyt omaa matkaansa jo vuodesta 1990. Se kiertää edelleen taivaalla ja lähettää sieltä paljon arvokasta tietoa. Webb on kuitenkin monin verroin tehokkaampi laite, ja sen alkumatka on onnistunut hyvin. Helsingin Sanomat kertoi 26.7., että Webbin ottamissa kuvissa katsomme kaukaisinta valoa, jota kukaan Maan päällä on koskaan nähnyt. Kuva tulee 13,5 miljardin vuoden takaa. Tutkijat odottavat saavansa Webbin kautta tietoa, joka ulottuu aina maailmankaikkeuden syntyyn saakka.

SEKL neliöb. 7.-13.10.

Kun luin kyseistä Hesarin uutista, tuli mieleeni muuan aikaisempi uutinen, jossa myös nähtiin jotain, jota kukaan ihminen ei aiemmin ollut nähnyt. Vuonna 2000 julkaistiin ensimmäisen kerran ihmisen koko geenikartta. Tuon tutkimusprojektin johtaja, Francis S. Collins lausui julkistamistilaisuudessa, että ”tämä on todella onnellinen päivä maailmalle. Me olemme saaneet pienen välähdyksen omasta käyttöohjeestamme, jonka tähän asti on tuntenut vain Jumala”. Samassa tilaisuudessa silloinen Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton sanoi, että ”olemme oppineet jotain kielestä, jolla Jumala loi maailman”.

Jumala on antanut ihmiselle huikeita kykyjä tutkia hänen luomaansa maailmaa. En lakkaa ihmettelemästä, miten miljoonien kilometrien päässä olevia avaruudessa kulkevia kapistuksia voidaan maasta käsin ohjata ja säätää. Meitä lähemmäs ihmiskunnan suuret saavutukset tulevat silloin, kun lääketiede kehittää yhä uusia syöpähoitoja ja sydänkirurgia keinoja korjata ihmisen herkimpiä laitteita. Ja kyllä silmän kaihileikkauskin tuntui ihmeelliseltä: lääkäri otti hetkessä pois silmän mykiön ja laittoi tilalle muovilinssin. Tällä varaosalla pitäisi pärjätä pidemmän aikaa.

Lukiessani avaruusteleskooppiuutisia mieleeni tuli kaksi Raamatun kohtaa. Psalmissa 111 jakeessa 2 sanotaan: ”Suuret ovat Herran teot! Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.”

Sitten luin Sananlaskujen kirjan 8. lukua. Siellä Jumala kehottaa: ”Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa… Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini… Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys… ” Näiden jakeiden jälkeen teksti vie meidät aikaan ennen maailman luomista. Jo siellä on Viisaus, iankaikkisuudessa  ollut Jumalan luona. Raamatun lukija tietää, kenestä tässä on puhe. Hän on se, jolle Uusi testamentti antaa nimen logos, Sana (Joh. 1:1). Sananlaskujen kirjan mukaan hän, esikoinen, oli Jumalan vierellä, hänen ilonaan päivät pitkät. Mitä hän teki siellä? Hän leikki ja ”maan kiekko oli leikkakaluni, ilonani olivat ihmislapset” (Sananl. 8:31).

Suunnaton avaruus miljardeine galakseineen ja mustine aukkoineen on hänen kädessään kuin rykelmä pieniä palloja. Tutkijat eivät tiedä, paljonko niitä on, mutta ”Herra tietää tähtien luvun, hän on antanut niille kaikille nimen.” (Ps. 147:4). Tämä Herra on sama, joka tuntee minutkin nimeltä ja rakastaa minua kuin isä lastaan.