Mitä piispat oikein päättivät?

 

Piispainkokous julkisti eilen mediakiinnostusta herättäneen lausunnon, joka koskee kirkon suhtautumista samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin. Lausunto on vastaus kirkolliskokoukselle, joka antoi piispainkokoukselle tehtäväksi edistää kunnioittavaa keskustelua ja selvittää vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi.

Lausunto on kymmensivuinen. Aluksi se käsittelee kirkon ykseyden periaatteita ja kertaa kirkon keskeisiä parisuhdekannanottoja 2000-luvulta. Sen jälkeen se puhuu kunnioittavasta keskustelusta ja erimielisyydestä kirkon piirissä käsillä olevasta asiasta.

Tämän jälkeen päästään lausunnon varsinaiseen ytimeen. Piispat hahmottelevat kuusi erilaista mallia, miten kirkko voisi toimia samaa sukupuolta olevien vihkimisen suhteen. Sen jälkeen, kun näitä malleja on arvioitu, päästään viimeiseen osaan: piispainkokouksen yhteenveto.

Kunnioittavan keskustelun osalta piispainkokous hahmottelee yhteenvedossa kuusi kunnioittavan keskustelun tuntomerkkiä ja viisi epäasiallisen keskustelun tunnusmerkkiä.

Avioliittokäsityksestä vallitsevien erimielisyyksien ratkaisemisen osalta piispainkokous toteaa, että se on yhtä mieltä tietyistä perusperiaatteista, kuten että avioliitto on Jumalan asettama ja että avioliiton osapuolet ovat tasaveroisia ja molempien on oltava uskollisia toisilleen. Erimielisiä he sen sijaan ovat siitä, miten tulisi toimia samaa sukupuolta olevien vihkimisen suhteen. Osa pitää parhaana kirkon nykyistä käytäntöä, osa kannattaisi Norjan tai Ruotsin mallia, jossa kirkko vihkisi samaa sukupuolta olevia pareja, mutta jossa papeille annettaisiin omantunnonvapaus. Lisäksi lausunto toteaa, että ”tilanteessa, jossa piispainkokouksen jäsenet päätyisivät syystä tai toisesta joustamaan parhaana pitämästään mallista, pitää enemmistö heistä toiseksi parhaana mallia 3.” Malli 3 tarkoittaa sitä, että kirkko pitäytyisi nykyiseen avioliittokäsitykseen, mutta papille, joka toteuttaisi samaa sukupuolta olevien vihkimisen, ei tulisi kurinpidollisia seurauksia.

Mitä piispat siis oikein päättivät? Helsingin piispa Teemu Laajasalo näyttää tulkitsevan lausuntoa niin, että se antaa nyt papeille vapaat kädet toimittaa samaa sukupuolta olevien vihkimisiä. Laajasalo kirjoittaa Facebook-päivityksessään: ”Samaa sukupuolta olevat parit voidaan vihkiä – Helsingin hiippakunnassa on jo toimittu ja voidaan myös jatkossa toimia nyt hahmotellun sovintomallin mukaisesti.”

Pidän tällaista tulkintaa lausunnon valossa hyvin erikoisena. Ikään kuin piispat olisivat päätyneet sellaiseen ”sovintomallin”, jossa samaa sukupuolta olevat parit voidaan vihkiä. Tällaista en osaa lukea lausunnosta. Siinä nimenomaan tulee se esiin, että piispat eivät ole yhtä mieltä parhaasta ratkaisusta. Piispat eivät päädy kannattamaan mallia 3, vaan siinä vain spekuloidaan sillä, että mikäli he joustaisivat parhaaksi katsomastaan mallista, enemmistö (huom., eivät kaikki) pitäisi parhaana mallia 3. Lausunnossa ei sanota, että he joustavat, vaan mikäli he joustavat. Lisäksi, piispainkokouksella ei ole edes valtaa päättää siitä, miten kirkossa toimitaan samaa sukupuolta olevien vihkimisen suhteen. Se valta on kirkolliskokouksella.

Piispat eivät siis päättäneet mitään konkreettista avioliittokäsitystä koskevien erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Sen he kyllä totesivat, että mikäli kirkossa halutaan turvata ykseys, on hyväksyttävä erimielisyys. Mutta mitä se tarkoittaa? Sen tosiasian hyväksymistä, että kirkossa ajatellaan tästä kysymyksestä eri tavoin? Tätä olisi voinut pyrkiä avaamaan enemmän. Jos erimielisyyden hyväksyminen tarkoittaa sitä, että kirkossa tulisi sallia kaikenlaiset vihkimiset ja vihkimisistä kieltäytymiset, että jokainen saa toimia kuten parhaaksi näkee, sitä ei sanota lausumassa ollenkaan selvästi.

Nähdäkseni piispat siis päättivät vain seuraavaa: He laativat kunnioittavan keskustelun periaatteita, hahmottelivat erilaisia malleja, kuinka kirkko voisi toimia vihkimysten suhteen ja totesivat olevansa keskenään erimielisiä siitä, mikä malli on paras.

Rikkooko Suomen malli globaalin kirkon yhteyttä?

Ykseyden suhteen piispojen lausuntoon voidaan osoittaa eräs kriittinen huomio. Piispat puhuvat alussa hyvin ykseydestä Jumalan lahjana kirkolle, mutta myös tehtävänä, jota tulee rakentaa ja ylläpitää. Piispojen mukaan ykseyden tavoite ”ei ole kirkon jäsenten yhdenmukaisuus, vaan jakaantumisen ja hajaantumisen välttäminen.” Kun tätä verrataan piispojen hahmottamaan kuuteen malliin samaa sukupuolta olevien vihkimisen suhteen, päädytään mielenkiintoiseen jännitteeseen.

Piispat näyttävät nimittäin ajattelevan kirkon ykseyttä lähinnä Suomen ev.lut. kirkon kontekstissa, ei maailmanlaajan Kristuksen kirkon kontekstissa. Ykseyden säilyttäminen on piispoille tärkeää nimenomaan meidän kirkkomme sisällä. Piispat nimittäin toteavat mallia 1 esitellessään, että roomalaiskatolinen kirkko, ortodoksinen kirkko, monet evankelikaaliset kirkot ja luterilaisestakin kirkkoperheestä itäisen Euroopan, Afrikan ja Aasian kirkot vihkivät vain eri sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Näillä kirkoilla ei ole mitään verrannollista toimitusta samaa sukupuolta oleville pareille.

Jo nyt Suomen ev.lut. kirkko poikkeaa tästä kirkkojen valtavirrasta salliessaan rukoushetken samaa sukupuolta olevien parien puolesta, vaikkei sitä rinnastetakaan avioliittoon vihkimiseen. Mikäli se ottaa askeleen samaa sukupuolta olevien vihkimisen suuntaan, se lisää ”jakaantumista” ja ”hajaannusta” suhteessa vanhoihin kirkkoihin, evankelikaaleihin kirkkoihin ja kasvaviin globaalin etelän luterilaisiin kirkkoihin. Globaalisti ja ekumeenisesti ajatelleen siis malli 1 saattaisikin edistää kristittyjen ykseyttä paremmin kuin muut mallit.

 
Uusi Tie ilmainen

Aiheet