Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Mikä sitoutumisessa pelottaa?

 

Ehkä kaikkein pelottavin, vaikein ja epämuodikkain asia on sitoutuminen. Meillä nuorille se ei tule itsestään. Olemme oppineet, että meillä on vapaus valita mitä haluamme. Etsimme ihmistä, joka tekee meidät onnelliseksi. Henkilöä, joka vastaa unelmiamme. Treenattua vartaloa, kauniita kasvoja, hauskaa ja älykästä seuraa, samanlaisia kiinnostuksen kohteita.

Haaveemme saavat meidät uskomaan, että tämän henkilön osuessa kohdalle kaikki on onnellista ja helppoa. Mikäli kaikki ei mene suunnitellusti, niin meillä on vaihto -ja palautusoikeus. Vapaus on onnellisuutemme tae, kaikki voidaan vaihtaa, jos se ei enää palvele tarkoitustaan. Tärkeintä on, että puoliso pystyy täyttämään tarpeemme ja unelmamme.

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Käytännössä tämä tarkoittaa, että me emme ole valmiita luopumaan mistään. Haluamme, että puoliso ei häiritse uraamme, harrastuksiamme tai ystävyyssuhteitamme. Hänellä on oma lokeronsa elämässämme, jonka hänelle rajaamme. Olemme toisen kanssa, mutta silti erillään ja itsenäisiä. Emme uskalla antautua, olla haavoittuvaisia ja luopua vapaudestamme tuumaakaan.

Siksi sitoutuminen on niin kammottavaa. Meitä pelottaa tulevaisuus, kuinka onnellisia olemme, jos kahlehdimme itsemme toisen viereen. Jääkö meiltä asioita kokematta, ehkäpä erilaisia kumppaneita ja upeita romansseja? Mitä jos on olemassa jotain parempaa kuin kaikki tämä, mitä minulla nyt on?

Sen sijaan, että näkisimme sitoutumisen saamisena ja suurena meille annettavana lahjana, niin näemme sen menettämisenä. Pelko estää ihmistä sitoutumaan tilaan, jossa hän luopuu elämästä vain itseään varten. Todellinen yhteys ja sitoutuminen pelottaa, koska olemme vakuuttuneita, että yhteys rakastettumme kanssa ei kestä. Pelkäämme, että me emme riitä hänelle. Pelkäämme, että tulevaisuus tuo mukanaan suuren, musertavan pettymyksen.

Jos henkilö on vakuuttunut siitä, että rakkaus lopulta aina kuihtuu pois, niin hän ei uskalla luopua mistään sen takia. Miksi luopua omasta elämästä, toiveista ja viime kädessä itsenäisyydestä, jos kuitenkin lopulta päätyy onnettomaan eroon? Miksi heittäytyä jonkin varaan, joka ei kestä? Sitoutuminen vaikuttaa pelon keskellä mielettömältä.
Siksi haluamme pitää asiat omassa hallinnassamme. Emme uskalla luottaa, vaan pidämme tiukasti itsenäisyydestämme kiinni. Kaiken itsenäisyyden – tai paremminkin yksinäisyyden – keskellä yritämme tehdä itsestämme onnellisen ammatillisella menestyksellä, valtavalla määrällä ystäviä tai vastakkaisen sukupuolen ihailun avulla.

Sisällämme on kuitenkin jatkuva kaipuu yhteyteen. Haluamme luopua hallinnasta ja pelosta, avautua toiselle ihmiselle ja kerrankin luottaa, että tämä kaikki kestää. Sen tehdessämme saamme kokea rakkautta, eikä meidän tarvitse pitää toista enää välineenä sisäisen yksinäisyytemme täyttämiseen. Meidän ei tarvitse suojata itseämme, koska meillä on hyvä ja turvallinen olo. Voimme itsemme sijaan keskittyä toiseen ihmiseen.

Näin ihminen voi päästää irti vapauden ja itsenäisyyden illuusiosta, joka viime kädessä on juurettomuutta. Sitoutuminen merkitsee oman paikan löytämistä, paikan jossa on hyvä olla. Se tarkoittaa luottamusta, rakkautta ja turvaa. Kuka enää haikailisi sieltä minnekään muualle?