Me kummajaiset

 

Muutama päivä sitten oli ruotsinkielisissä tv-uutisissa juttu hollantilaisesta kaupungista ja siellä asuvien kalvinistien elämästä ja elämäntavoista. Kalvinisteista puhuttiin lahkolaisina. Näytettiin kuvia perinteisissä asuissa pukeutuneista naisista kävelemässä sunnuntaikirkkoon. Ihmeteltiin perheen ruokahetkiä, joihin kuului ruokarukous ennen ateriaa ja kiitosrukous aterian jälkeen. Myös Raamatun käyttöä kummasteltiin. Ja niin edelleen.

Tuskinpa yhdellekään katsojalle jäi epäselväksi, että ohjelmantekijän mielestä tässä esiteltiin oudosti pukeutuvia ja ajattelevia kummajaisia. Tämä suhtautuminen korostui tekstityksessä. Siinä kirjoitettiin jumala, herra ja kristus eikä Jumala, Herra ja Kristus.

Perheniemi evankelista-neliö vkot27.-28.

Uutisjutun yleiskuvaksi tuli, että nämä hollantilaiset kalvinistit jostakin käsittämättömästä syystä elävät ja kunnioittavat mitättömiä, kuvitteellisia olioita.
Se, että näiden hollantilaisten usko ja siitä johtuva elämäntapa tuli uutiseksi johtuu tietysti siitä, että se poikkeaa niin sanotusta normaalista. Ongelma on siinä, että se mitä tänään pidetään normaalina ei välttämättä ole normaalia. Puhumattakaan siitä, että se, mitä tänä päivänä koetaan normaalina elämäntapana olisi hyvää tai hyödyllistä. Siitä käsite normaali ei paljasta tai kerro yhtään mitään.

Olen ajatellut, että se mitä nyt pidetään normaalina on itse asiassa usein hyvälle ihmiselämälle vierasta ja vahingollista. On normaalia, että alkoholia käytetään väärin. On normaalia, että perheet hajoavat. On normaalia, että lapset eivät kunnioita vanhempiaan. On normaalia, että oman edun tavoittelu vahingoittaa kanssaihmisiä. On normaalia, että tehdään aviorikoksia. On normaalia, että valehdellaan. Ja niin edelleen.

Tietenkään näitä mainittuja normaaliksi koettuja asioita ei hyväksytä virallisesti tai julkisesti. Ei välttämättä edes omassa kamarissa. Päinvastoin. Voi olla, että niitä hyvin usein paheksutaan. Mutta nyt ei ollut hyväksymisestä kysymys, vaan siitä, mitä tänä päivänä pidetään normaalina ja poikkeavina. Normaalia on siis myös sellainen, mitä ei edes hyväksytä.

Tätä taustaa vasten muuttuu uutinen Jumalaa rakastavista ja Hänen tahtoaan seuramaan pyrkivistä hollantilaisista melkein pelottavaksi. Olemmeko me todella edenneet niin pitkälle jumalattomuuden ja elämälle vieraalla tiellä, että usko Jumalaan ja sen uskon ilmenemismuodot ovat ivallisen ihmettelyn kohteina? Samalla kun todistetusti epäterveet ja vahingolliset elämäntavat esitetään normaaleina?
Muun muassa nähdyn perusteella näyttää valitettavasti siltä. Tällä kertaa esimerkki kummajaisista tuli Hollannista. Seuraavaksi voi olla että sinä tai minä olemme valokeilassa kun kummajaisia haetaan ja esitellään.

Raamattu toki kertoo tällaisesta kehityksestä, mutta se hätkähdyttää kuitenkin kun se konkretisoituu television uutislähetyksessä.