Lähetysseura tienhaarassa

 

Pitkään jatkunut kriisi repesi näkyviin viime kesänä. Samaa sukupuolta olevan parin siunaaminen ja lähettäminen Lähetysseuran työhön ja se tapa, jolla tuo asia hoidettiin, herätti hämmennystä. Asia, joka on jakanut kirkkoja monissa maissa jyrkemmin kuin mikään muu ja joka on jo paikoin pahasti katkonut liberaalien kirkkojen ja niiden lähetysjärjestöjen suhteita lähetyskohteisiin, yritettiin viedä Lähetysseurassa läpi salaa.

Asiaan sisältyi monia ongelmia. Mainitut työntekijät lähetettiin kohdemaahan vastoin yhteistyökirkon kantaa, mikä menettely soti Lähetysseuran omia periaatteita vastaan. Lähetysseuran johto perusteli päätöstä sillä, ettei yhteiskunnan lainsäädännön mukaan sukupuolinen suuntautuminen saa olla työhön ottamisessa este. Samalla unohdettiin seuran varsinaiset rekrytoinnin kriteerit, joissa keskeistä on esimerkiksi juuri vastaanottavan kirkon kannan kunnioittaminen.

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

Sadat suomalaiset lähetysystävät reagoivat voimakkaasti päätöstä vastaan. Muutama työntekijä on jo siirtynyt Lähetysseurasta toisen lähetysjärjestön palvelukseen. Tiettävästi yksikään Lähetysseuran yhteistyökirkoista lähetyskentillä ei kannata Lähetysseuran näkemystä ko. asiassa. Ulkomaisista kumppaneista ensimmäisinä katkaisivat yhteyden Lähetysseuraan yhteistyöjärjestöt Israelissa. Näin käytännössä päättyi Lähetysseuran arvokas, 90 vuotta jatkunut juutalaislähetys.

Viime kesänä tehty päätös on pitkän kehityksen eräänlainen päätepiste. Painopiste Lähetysseuran työssä on vähitellen siirtynyt kristillisestä lähetystyöstä kehitysyhteistyöhön. On kuunneltu enemmän yleistä mielipidettä ja yhteiskunnan trendejä kuin Jumalan sanaa. Tämä on heijastunut eri aloille, talouteen, työntekijärekrytointiin, koulutukseen ja viestintään. Kyse on suuresta periaatteellisesta ja teologisesta muutoksesta.

Jäsenaloitteessa kiinnitetään erityistä huomiota kehitysyhteistyön osuuden kasvuun Lähetysseuran budjetissa ja painopisteen siirtymiseen kirkkojen kanssa tehtävistä hankkeista yhteistyöhön kehitysyhteistyö- ja avustusjärjestöjen kanssa.

Sillä, miten vuosikokous suhtautuu jäsenaloitteeseen, voi olla kauaskantoiset seuraukset. Se liittyy suureen kysymykseen, jatkaako Suomen Lähetysseura niiden monien länsimaisten liberaalien kirkkojen ja lähetysjärjestöjen tiellä, jotka ovat kadottamassa kristillisen identiteettinsä ja sen myötä menettämässä merkityksensä, vai palaako se siihen kristilliseen lähetystyöhön, jota se aiemmin on edustanut ja jossa Jumalan sana on keskuksessa ja ohjaa kaikkia ratkaisuja.

 

 
Perusta artikkeli