Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Lähetyksen munalliset ja munattomat

 

Konservatiivi-liberaali-akselia kirjoituksillaan jo vuosia jyrkentänyt pastori ja päätoimittaja Seppo Simola pohjustaa nyt uutta jakolinjaa: munalliset ja munattomat. Kirkko ja kaupunki -lehden pääkirjoituksessaan ”Vaikuttajat” (10.2.2014) hän hehkuttaa niitä Helsingin seurakuntien luottamushenkilöitä, joilta on ”oikeasti löytynyt myös niin sanotusti munaa”, koska nämä ovat poistaneet avustukset ”naispappeuteen sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin nihkeästi suhtautuvilta lähetysjärjestöiltä”.

Taidan kuulu Simolan ajattelussa munattomiin, sillä kannatan kaikkien niiden lähetysjärjestöjen tukemista, jotka ovat sitoutuneet kirkon tunnustukseen, päätöksiin ja lähetysstrategian periaatteisiin. Arvostan niitä sitkeitä sissejä, jotka lähtevät näiden järjestöjen kautta tukemaan ulkomaisten kirkkojen työtä ja ihmisarvoisen elämän edellytyksiä siellä, missä tukea tarvitaan.

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

Kun evankeliumi Jeesuksesta valtaa sydämiä, se vapauttaa väärän häpeän kurimuksesta vähitellen kaikkia ihmisryhmiä, naiset ja seksuaalivähemmistöt mukaan lukien. Jeesuksen rakkauden ja armon opetus on monissa maissa ollut ainut ase alistamisen kulttuurin murtamiseksi. Yksikään lähetysjärjestö ei hyväksy sitä henkistä, fyysistä, taloudellista ja sosiaalista väkivaltaa, joilla naisia tai seksuaalivähemmistöjä poljetaan, ja jo tämän viestin julistaminen on radikaalia ja hengenvaarallista monissa maissa. Tämä ankarissa oloissa tehtävä rohkea työ se vasta vaatiikin ”munaa”, mutta se on helppo turhentaa, kun tekee päätöksiä siistin suomalaisen seurakuntatalon valtuustosalissa pullakahveja ryystäen.

Kristittyjen asenteet naispappeus- ja seksuaalivähemmistökysymyksissä muuttuvat nyt nopeammin kuin koskaan historiassa. Suomen luterilainen kirkko on tienraivaajien joukossa. Kaipaisin Simolalta älykästä argumentointia tämän murroksen vauhdittamiseksi sen sijaan että hän hidastaa muutosta nolaamalla ja leimaamalla niitä, joihin hänen tulisi vaikuttaa. Häpeäleimalla ei asenteita muuteta, vaan lukitaan. Se myös heikentää kristittyjen keskinäistä yhteyttä ja ihmisten luottamusta kirkkoon.