Kun omatunto syyttää

 

Muistuttaako omatuntosi sinua yhä uudestaan siitä tietystä asiasta, johon kerran syyllistyit? Tuntuuko sinusta siltä, että vaikka kuinka koetat jättää sen unohduksen syöväreihin, se vain ponnahtaa pintaan kuin veden pinnan alle painettu korkki? Ja kaiken lisäksi aina, kun se tulee mieleen, päivä tai koko viikko on pilalla. Ja vaikka olet monta kertaa tunnustanut tekosi syntinä Jumalalle, et ole saanut helpotusta.

Voisitko alkaa katsella tuota mieltäsi kaihertavaa asiaa siltä kannalta, että Paholainen on löytänyt heikon kohdan Sinussa ja käyttää nyt sitä hyväkseen masentaakseen Sinua? Jospa siinä kaikessa onkin kysymys Paholaisen juonesta pitää sinua otteessaan. Mikä siis lääkkeeksi?

Kristittyjä vainonnut Paavali kirjoitti filippiläisille ystävilleen näin: ”Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” (Fil. 3:13–14)

Jotakin samanlaista toivoisin, että sinäkin voisit tehdä. Menneisyyttä ei voi murehtimalla muuttaa. Jeesukseen uskovana voit siksi jättää sen Jeesuksen käsiin ja kannettavaksi ja kääntää rohkeasti katseesi kohti tulevaisuutta.

Menneisyyttä ei voi murehtimalla muuttaa. Jeesukseen uskovana voit siksi jättää sen Jeesuksen käsiin ja kannettavaksi.

Ehkäpä sinua voisi auttaa 1800-luvulla eläneen pastori Krummacherin pohdinta, kun hän mietti, mitä sanoa omalle syyttävälle omalletunnolleen, Saatanalle ja jopa silloin, kun tuomio tuntuu kohtaavan häntä viimeisellä tuomiolla: ”Minä vaikenen, kun omatuntoni sanoo minut syntiseksi, sillä minä olen sellainen. Mutta jos se tahtoo minut tuomita, silloin minä puhun ja sanon: Jumala on suurempi kuin sinä sydämeni, suurempi Kristuksen tähden.

Minä vaikenen, kun laki sanoo, että ansaitsen kirouksen, sillä minä ansaitsen sen. Mutta jos laki tahtoo uhata, että kirous myöskin kohtaa minut, niin minä vastustan ja sanon: Kristus kärsi kirouksen.

Minä vaikenen, kun saatana muistuttaa minua synneistäni. Minä kumarran pääni ja myönnän, että hän on oikeassa. Mutta jos hän koettaa peljättää minua tuomiolla ja helvetillä, silloin minä sanoa Mikaelin kanssa: Herra kukistaa sinut, saatana.

Ja kun minä kerran astun Kaikkivaltiaan tuomioistuimen eteen ja joudun hänen kasvojensa valkeuteen, silloin minä vaikenen, jos hän kysyy minulta hyveitäni, sillä sellaisia minulla ei ole. Minä vaikenen, jos hän sanoo minulle: Sinä olet tekojen tähden ansainnut kuoleman ja helvetin. Minä vaikenen tomussa, jos hän minulle sanoo, ettei minussa ole mitään, joka vapauttaa minut kadotuksesta, sillä minä tiedän, että niin on laita.

Mutta jos alkaa näyttää siltä, että rangaistustuomio todellakin kohtaa minua, niin silloin minä en enää vaikene, vaan vetoan välimieheni veren, kuuliaisuuden ja ansion nojalla, nöyrästi ja kunnioituksella mutta myös rohkeasti Jumalan omaan vanhurskauteen, jotta se aukaisisi taivaan helmiportit, ja totisesti, sitä minulta ei kielletä.”

Muista siis, kenellä on valta tässä maailmankaikkeudessa. Sitä ei ole sinun sydämelläsi Paholaisesta puhumattakaan. Katso rohkeasti eteenpäin, olethan antanut vastuun elämästäsi Herralle Jeesukselle. Pietari sai kerran kuulla sanan taivaasta: ”Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpyhäksi.” (Ap.t. 10:15)

Tiedä siis, että sinultakin, Jeesukseen uskova ystävä, on otettu pois oikeus pitää itseäsi kelvottomana. Sillä sinä olet Jeesukselle rakas, riippumatta siitä, miltä sinusta tuntuu.

Jukka Norvannon opetuksia voi myös kuunnella. Tutustu tuhteihin raamattuopetussarjoihin täällä.

Kuva: Pixabay