Kristittyjen synnit homokeskustelussa

 

 

Homoseksuaalisuutta koskeva keskustelu tuntuu kiertävän kehää. Suurena syynä tähän ovat kristityt itse.

IK neliöb. vko 27-28.MJa

1. Synti

”Homouden harjoittaminen on synti.” Tämä lause nostattaa ihmisillä karvat pystyyn ja ihmisiä eroaa joukoittain kirkosta. Mistä se johtuu?

Tavallinen suomalainen ihminen luulee, että kristinuskossa on kysymys vain siitä, että ollaan hyviä, tehdään hyvää , vältetään pahaa ja rakastetaan. Paavali varoittaa meitä antamasta väärää ja yksinkertaista kuvaa uskosta. Hän kuvaa kristinuskon irvikuvan sisältöä: ”Älä tartu, älä maista, älä koske!”(Kol. 2:2) Tätä kirkko on kristinuskon harmiksi tehokkaasti markkinoinut. Kun siis jonkun seksuaalista elämää sanotaan synniksi, asia kuullaan seuraavasti: ”Sinä et kelpaa Jumalalle, jos et pysty muuttamaan itseäsi, identiteettiäsi ja suuntautumistasi.” Tosiasia on ettei kukaan meistä syntisistä ihmisistä pysty muuttamaan elämäämme pyhäksi ja puhtaaksi eikä kelpaa Jumalalle. Siksi pinnallinen ja moralistinen viestimme herättää oikeutetun kysymyksen: ”Miksi nuo hullut tuomitsevat vain homot. Luulevatko he itse olevansa jotenkin parempia?”

Synti on se, että emme saa liitettyä keskustelua kristinuskon kokonaisuuteen. Saarnaamme väärin Jumalan sanaa. Meidän kannattaisi oppia lain ja evankeliumin suhteesta. Lakia ei milloinkaan saa saarnata ilman evankeliumia, joka hoitaa lain musertamia. Siksi minun syntini ja tuon toisen synnit on tärkeää sanoa synniksi, että meistä voisi tulla armahdettuja syntisiä Kristuksen tähden. Synneistä ei saa puhua tuomitsemisen takia, vaan siksi, että Kristus saisi antaa ne anteeksi. Nyt puheemme homoudesta irtoavat tästä syntien anteeksiantamuksen ytimestä ja ne todellakin kuulostavat tietyn ihmisryhmän tuomitsemiselta. On synti, ettemme saa kaikkein tärkeintä sanottua – syntiä synniksi ja ilmaista anteeksiantamusta kaikille katuville syntisille.

2. Synti

Kristittyjen suusta kuulee joskus karmivia inhon kyllästämiä puheita liittyen seksuaalivähemmistöihin. Kielteisyydessään ne ovat alatyylin kuvauksia homoista ja lesboista. Heitä kuvataan ikään kuin heidän elämänsä olisi pelkkää pornografista homoaktia ja eläimellistä himojen tyydyttämistä. Ajatellaan, että on sallittua lokeroida toinen ihminen vihamielisellä ja epäkunnioittavalla tavalla ja inhota häntä.

Tässä synnissä on kysymys ennen kaikkea synnin ja syntisyyden kehnosta käsittämisestä. Luullaan, että synti olisi vain jotain ulkonaista tahraa ja likaa, josta ihminen voi itse puhdistautua. Synti ja syntisyys on kuitenkin jokaisen ihmisen identiteettiin ulottuva todellisuus meissä. Unohdamme, että seksuaalisuudessa on aina kysymys ihmisen identiteetistä ja se on muodostunut koko ihmisen elämän aikana.

Olen keskustellut syvästi noin kymmenen homoksi tai lesboksi itsensä määrittelevän kanssa. Kaikkien kohdalla olen tehnyt havainnon: heidän elämänsä ja identiteettinsä näyttää rakentuneen vastoinkäymisten ja satuttavien elämäntarinoiden keskellä. On paljon kipeitä haavoja, rikkinäisiä perheitä, pettymyksiä ja yksinäisyyttä. Vaikka kaikki olisikin mennyt ulkonaisesti hyvin, silti ihmisen oma kokemus on loukatuksi tuleminen ja syvät haavat. On sekava vyyhti asioita, jota kenenkään ihmisen on lähes mahdoton selvittää.

Kuulostaa muuten aika tutulta – kaikkien meidän ihmisten identiteetti on rakentunut aika tavalla samaan tapaan. Kukaan meistä ei voi pitää omana ansionaan sitä, miten meistä on tullut sellaisia kuin olemme. Olosuhteet, suvut, ympäristö ja oma persoonamme kaiken keskellä muokkaavat meitä kovasti. Kaikki vaikuttaa sattumalta. Identiteetin muodostuminen on monesti seurausta elämässä hengissä selviämisestä – turvaudutaan ihmisiin, ideologioihin, uskontoihin, suuntautumisiin ynnä muihin sellaisiin, joiden avulla elämälle saadaan mielekkyys.

Suhtautuessamme inhoten, pilkallisesti tai vähätellen seksuaalisesta identiteetistä nouseviin asioihin emme vain puhu lapsellisilla pilkkanimillä, vaan lyömme kovaa koko ihmistä ja hänen identiteettiään. Luulemme, että ihmisen olisi helppo vain olla olematta sitä, miksi hän on tullut. Mutta juuri samalla tavalla jokaisen heteron identiteetti on täynnä asioita, joista seuraavat erilaiset synnit. Miten monta naimisissa olevaa vaivaa uskottomuuden synti ainakin ajatuksissa? Miten moni toistaa kotipiruna samoja syntejä, jotka lapsuudenkodissa kerran haavoittivat? Miten moni kovettaa itsensä rakkaudettomaksi, koska kukaan ei koskaan rakastanut? Miten moni ei osaa sitoutua toiseen ihmiseen haavojensa tähden vaan kulkee läpi elämänsä suhteesta toiseen?

3. Ratkaisu

Kun nyt siis olemme kaikki syntisiä ihmisiä, niin unohdetaanko sitten synnistä puhuminen kokonaan? Puhutaan vain suvaitsevaisuudesta ja avarasta armosta. Jumala ei ratkaissut asiaa näin. Jumala kyllä tietää, millainen ihmisen turmeltunut luonto on. Hän tietää, että me kaikki olemme identiteettiämme myöten kokonaan synnin turmelemia. Hän tietää myös, että luonnostamme me olemme ”Älä tartu, älä maista, älä koske!” -uskovia. Siksi hän lähetti Poikansa syntymään neitseestä ihmiseksi.

Kristus pukeutui lihaan siksi, että hän tuli elämään ainoana, ensimmäisenä ja viimeisenä ihmisenä täydellisen elämän. Vauvasta alkaen hän eli täydellisessä suhteessa isäänsä ja äitiinsä. Hänen identiteettinsä rakentui puhtaasti ja oikeana kokonaan vailla syntiä. Tämä koskee myös hänen seksuaalista identiteettiään. Hänen koko ihmisyytensä oli lyhyesti sanottuna täydellistä. Aadamin ja Eevan perilliset ovat kaikki perisynnin turmelemia. Kristus tuli uudeksi Aadamiksi muuttamaan kaiken. Kristinuskossa on kysymys tämän Kristuksen vastaanottamisesta. Siitä, että kaikki se, mitä hän on, puetaan katuvan syntisen ihmisen päälle. Tämä päällepukeminen tapahtuu kasteessa ja joka päivä uskossa. Kun hänet on puettu ihmisen päälle, ei ihmistä enää arvioida Isän edessä ihmisen oman elämän, ei seksuaalisen hetero- tai homoidentiteetin mukaan, vaan niin kuin Kristus itse olisi arvioitavana ja tuomittavana. Kristityllä on uusi elämä ja lahjaidentiteetti Kristuksessa. Uutta elämää koitetaan sitten elää Raamatun sanan mukaan Pyhän Hengen johdattamana aivan kaikessa.