Kirjoittanut
Uskontoja vastustavat ateistit ovat väittäneet, että Raamatun kirjoitukset ruokkivat viha-ajattelua, joka puolestaan johtaa monenlaisiin pahoihin tekoihin. Kristityt myöntävät, että kristinuskoa tunnustavat ovat perustelleet pahoja tekojaan Raamatulla. Onko syynä kristinuskon opetus vai ihmisten halu selittää pahoja tekojaan parhain päin?
Kristinuskon moraali rakentuu Jeesuksen opetukselle, jolle oli ominaista vihan torjuminen ja ihmisten keskinäisen rakkauden korostaminen. Jeesus torjui koston ja kehotti kääntämään lyöjälle toisen posken. Voiko radikaalimpaa opetusta ollakaan! Vanhassa testamentissa kuvattu juutalaisten historia ja opetukset eivät ole nykypäivän kristittyjen keskeinen ohjenuora, vaan Uusi testametti.
Länsimainen moraali rakentuu kristinuskolle. Uskontokriitikot ajattelevat moraalisista kysymyksistä paljolti samoin kuin kristityt. Ateismihan on moraalisesti tyhjää, sillä kyse on Jumalan olemassaolon kieltämisestä. Moraali on saatava jostakin muualta. Ateistinen kulttuurintutkija Edward Slingerland on todennut, että vaikka kuinka korostettaisiin rationaalisuutta ja tieteellisyyttä, moraaliset arvot eivät perustu tieteeseen. ”Ihmisten oikeudet ovat minulle yhtä merkillisiä kuin pyhä kolminaisuus. Kyseessä ei ole empiirinen asia … se on puhtaasti metafyysinen asia.”
Ateistinen psykologi Steven Pinker viittasi materialismin ongelmiin todetessaan, että ”joko heitämme moraalin syrjään epätieteellisenä taikauskona tai löydämme keinon sovittaa yhteen kausaalisuus (geneettinen tai jokin muu) vastuun ja vapaan tahdon kanssa”. Jos ateismiin liittyy tiukkaa materialismia, moraalinen närkästys tuntuu oudolta. Kaikki on tapahtunut niin kuin on pitänyt tapahtua. Materialismi ei anna tilaa vapaalle tahdolle.
Nykyajan kristityt eivät ole yhtään sen enempää tai vähempää vastuussa kristinuskon nimissä tehdyistä pahoista teoista kuin ateistit ovat vastuussa Leninin, Stalinin, Maon ja monien muiden vakaumuksellisten ateistien pahoista teoista.
Jos nämä edellä mainitut henkilöt eivät olleet oikeita ateisteja, keitä he sitten olivat? Yhtä lailla kristityillä on oikeus sanoa, että hirmutekoihin syyllistyneet eivät ole oikeita kristittyjä. Joko uskomme ihmisten omaan kuvaukseen tai sitten emme. Murhiin syyllistynyt niitä katumaton ihminen ei ole oikea kristitty, vaikka hän itse niin sanoisi.
Ateistien näkemykset elämästä, moraalista ja uskonnosta ovat aivan yhtä kirjavia kuin uskovaistenkin. Monet heistä häpeävät uskonnonvastaisten
ateistien kirjoituksia ja suhtautuvat uskontoihin arvostavasti.
Vihapuhetta löytyy myös ateistien kirjoituksista:
”Jotkut väitteet ovat niin vaarallisia, että voi jopa olla eettistä tappaa ihmisiä, jotka uskovat niihin /– –/ Jotkut uskomukset asettavat niihin uskovat kaikkien rauhanomaisten vaikutuskeinojen ulkopuolelle.” (Sam Harris).
”Uskonto herättää minussa samanlaisia tunteita kuin häkissä kiertävä leijona. Leijona on kaunis, mutta vaarallinen. Jos se liikkuu vapaana,
se tappaa minut. Turvallisuus vaatii, että uskonnot laitetaan häkkeihin.” (Daniel Dennett).
On mahdotonta kuvitella maailmaa ilman uskontoja. Ne ovat kannattaneet ja vahvistaneet moraalia hyvin erilaisissa kulttuureissa. Vallanpitäjät ovat aina tilaisuuden tullen käyttäneet uskontoja hyväkseen. Kristityt eivät ole eläneet uskontonsa opetuksen mukaan ja ovat monista asioista eri mieltä. Silti kristinusko on sen vaikutusalueilla vaikuttanut hillitsevästi ihmisen itsekkyyteen. Mikä muu uskomusjärjestelmä sen voisi tehdä yhtä hyvin tai jopa paremmin? Kun katseomme karttoja, kristinuskon saldo näyttää hyvältä. Jos kristinuskoon perustuvan moraalin perusta pettää, mikä sen korvaa? Luja usko ihmisoikeuksiin ei riitä moraalin perustaksi. Eikä usko ihmisen luontaiseen hyvyyteen.
